Poikasen Syntymä

Minulla oli sovittu käynnistysaika raskausviikolle 38+3, 1.3 2018. Käynnistykseen päädyttiin minun pitkään jatkuneiden kipujeni vuoksi eikä pääkoppakaan olisi enää jaksanut pidemmälle. Minulla oli myös raskausdiabetes mutta se ei ollut päällimmäinen syy käynnistykselle.

 Lääkäri totesi tutkimuksen tehtyään, että samalla kaavalla taidetaan lähteä liikkeelle kuin Venni-veljen kanssa eli saliin ja oksitosiinitippaan. Paikat olivat jo niin kypsät synnytykselle, ettei ballongikäynnistys olisi tullut kyseeseen. Olin hyvilläni koska aiempi käynnistys oli ollut nopea ja kaikki sujui hyvin.

Reilun 3h oksitosiinin laitoin aikana eivät supistukset olleet mitenkään kamalia, liikuin jumppapallolla ja pystyssä keinuttelin lantiotani Eetun painaessa lämpötyynyjä selkääni vasten. 4h kohdalla oli tarkoitus pyytää lääkäri katsomaan tilanteen, olisinko jo niin pitkällä avautumisvaiheessa, että synnytystä voitaisiin vauhdittaa kalvojen puhkaisulla. Sanoin käyväni wc:ssä ennen lääkärin kutsumista. No kävikin sitten niin että pöntöllä kuului ”kloks” ja tuntui pieni lorahdus. Kun pääsin sängylle niin supistukset alkoivat aivan järkyttävinä. Tippa kiinni ja kätilö tarkisti itse tilanteen, 6cm ja lapsivettä tuli lorahtelemalla. Kivut olivat jumalattomat ja anestesialääkäri hoputettiin paikalle. Koska kivut olivat niin sietämättömät hetkessä, päädyimme spinaaliin. Minua pelotti todella paljon selkäpuudutteen laittaminen, aiempien huonojen kokemusten vuoksi.

Niinhän siinä kävi, että kamalat kivut pistokohdassa olivat täyttä totta tälläkin kertaa! Vaikeroin kivusta ja jalkani sätkivät holtittomasti. Vaadin selitystä miksi minua sattui niin kamalasti ja anestesialääkäri koetti saada neulaa laitettua, ties kuinka moneen nikamaväliin. Viimeisellä yrittämällä hän onnistui ja spinaali alkoi onneksi auttaa. Anestesialääkärin mukaan minulla on erittäin ahtaat nikamavälit ja siksi puudutteiden laittamisessa on aiemminkin ollut hankaluuksia. Sainpahan selvyyden asiaan, pelkopolillakaan kun eivät voineet selkääni kurkata pyynnöistä huolimatta!

Spinaalin laiton jälkeen verenpaineeni romahtivat ja sain verenpainelääkettä mikä auttoi nopeasti. Vauvan päähän laitettiin pinni, koska oli hetki jolloin sykkeitä ei saatu. Pian koin tarvetta ponnistaa ja pääsin tuumasta toimeen. Olimme sopineet, että haluan ponnistaa istuen ns. jakkara-asennossa ja se kannatti! Todella hyvä kokemus kun painovoima oli apuna. Vauvan pään synnyttyä kätilö hoputti paikalle apua koska napanuora oli niin kireällä kaulan ympärillä, ettei hän yksin saanut sitä poistettua. Vauva oli synnyttyään tovin aivan hiljaa, ilmeisesti hetken kesti tilanteesta tokeentua. Olin niin onnellinen kun sain poikasen rinnalleni. Hänellä oli ihana tumma tukka ja muistutti Venniä ja Elliä. Suurin kaikista lapsistani, 3530g ja 50cm täyttä rakkautta!

Juuri syntynyt

FB_IMG_1520840308763.jpg