Viime ultran jälkeen mut on vallannut ihan kauhea ahdistus. Pari päivää meni hyvin kunnes huomasin että mietin kaikki illat oliko vauva liikkunut normaalisti vai ei. Liljan kanssa liikelaskuja on mahdoton tehdä päivisin. Iltaisin sain sen 10 vaadittua liikettä tuntiin. Kuvittelinko vain että aiemmin niin vilkas poju ei enää liiku niin paljoa? Takaraivossani kummitteli lääkärin lause viime ultrassa "tee liikelaskentaa ja jos jokin poikkeaa normaalista niin tule suoraan tänne" viitaten mahdolliseen istukan vajaatoimintaan. Mitäs jos istuka onkin sanonut sopimuksen irti?Soitinkin jo kerran äitiyspoliklinikalle mutta hoitaja vain toisti minulle liikelaskukaavaa..olin saanut sen 10 liikettä "joten ei syytä huoleen".

Ehkä tosiaan vaan kuvittelen. Ihan miten vaan niin tuntuu että sekoamispisteestä ei olla kaukana. Näin hiukan kärjistäen. Tämä reilu viikko viime ultrasta on ollut yhtä helvettiä. Olen toki koettanut ajatella positiivisesti ja keksiä kaikenlaista touhua arkeen mutta eipä sellaista asiaa oikein löydy mikä huolen yli taistelisi. Meinaan taas saada paniikkikohtauksia, tuntuu että happi ei kulje kunnolla. Yöt nään painajaisia. Viime yönä unessa esimerkiksi olin autokolarissa ja istuin sen jälkeen jonkun talon puurappusilla apaattisena. Ambulanssikuski tuli luokseni katsoen mahaani ja kysyi "sattuuko sinua vatsaan?" Totesin neutraalisti että "Sattuu". Mietin siinä rappusilla että en saa taaskaan lasta kotiin. Samana yönä näin myös unta että imetin hilleriä koska minä en saa vauvaa jota voisin imettää. Tämä oli jo hiukan huvittavaa mutta ei sitten kuitenkaan kun vastaavat unet toistuvat joka yö.

Olen itkenyt ja mököttänyt hiljaa. Tiuskinut ja ollut väsynyt. Löytänyt vähän väliä itseni miettimästä että vielä on aikaa menettää tämäkin vauva, niinkö tässä käykin? Olin niin pitkälle toiveikas ja fiilikset tämän raskauden suhteen olivat niin hyvät. Viime ultraan saakka olin yllättävän hyvin kyennyt ajattelemaan että vauvan pienipainoisuus johtuu vain siitä että toiset nyt ovat isoja ja toiset pieniä vauvoja. Nyt kun vatsanympärys jätätti muita mittoja sekä istukka näytti kalkkeutuneelta en enää todellakaan ole varma. Oikeastaan realistisesti ajateltuna olisipa sattumaa jos kyseessä ei kuitenkaan olisi istukan ongelmat...Ehkä myös kovat kipuni ovat saaneet aikaan sen ettei mieli ole muutenkaan kovin iloinen, onneksi kivut ovat hellittäneet paljon. En kyllä ihmettele vaikka vauva ei liikkuisi siksikään niin paljoa kun stressaan nyt niin kovasti. Eipä sille stressille mitään voi, tällä taustalla on mahdotonta ajatella että "kaikki menee taatusti hyvin" vaikka kuinka toivoisin.

25.10 2015 rv34+1

IMG_7962.jpg

Eetukin on kovin huolissaan viime ultran jäljiltä. Hän jopa sanoi minulle että toisaalta olisi huojentavaa jos synnytys tosiaan käynnistettäisiin tulevana perjantaina. Nyt kun vauvalla ei kuitenkaan ole havaittu pienipainoisuuden lisäksi mitään muuta poikkeavaa. Perjantaina viikkoja on kasassa 34+6, täysiaikaisuuden rajan ollessa 37 viikkoa. Saisimme todennäköisesti kuitenkin elävän vauvan kotiin. En tiedä miten pääkoppani jaksaa jos meidät laitetaan kotiin ja painoa ja istukkaa vaan seurataan edelleen. Toisaalta toki toivon että istukka näyttää toimivan loistavasti ja vartalonmitta on kirinyt ja olisi ns. "väärä hälytys" mutta on tämä kyllä ihan pirun raskasta. Tiedän että tämän säikäytyksen jälkeen tulen olemaan aivan hermoraunio siihen hetkeen saakka kun elävä vauva on sylissäni, menee loppu matka siihen pisteeseen sitten miten hyvänsä.

Tuntui tosi ristiriitaiselta ja jännittävältä laittaa tänään tavaroita sairaalakassiin ja sopia Liljan ja Atlaksen hoidosta perjantaiksi jos sattuu niin että synnytys tuolloin käynnistetään. En oikein osaa ajatella että meillä voi kohta olla pieni poika. Toki jos kaikki on kunnossa niin pääsääntöisesti vauvan kannalta on varmasti parasta olla vatsassa mahdollisimman pitkään ja käynnistys on aina vauvalle raskasta. Toivon että perjantaina vastassa on sellainen lääkäri joka kertoo avoimesti tilanteen ja jolle voin huoleni ja suunnattoman ahdistukseni kertoa. Katsotaan sitten mikä on järkevintä, vauvan paras tietenkin etusijalle.

Liljan kanssa on laitettu vielä vauvan huonetta kuntoon ja katsottu mitä kaikkea pientä vielä tarvitsee hommata. Lilja on pihistänyt vauvan vaippoja ja vaatteita nukkeleikkiinsä, no on noita kyllä kertynytkin että eipä tuo haittaa! Joulupukilta toivotaan Liljalle omaa poikavauvaa jota hoitaa sitten pikkuveljen ohella. Pukki on kuulema toiveen kuullut.

Mummin tekemä ihana unipesä ja pussukka, vihreät valopallot löysin paikallisesta Tarvikekeskuksesta, pinnissuoja Ikeasta ja pinnasänky on Troll Freja Lastentarvikkeesta. Linkki sänkyyn: https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/Kotiin/Pinnas%C3%A4ngyt-ja-kehdot/Troll-Freja-s%C3%A4%C3%A4d.,-Valkoinen.html

IMG_7947.jpg

Tuunasin taulun itse Ikean kehyksiin samasta kankaasta kuin mummin tekemä pussukka sängynlaidassa. Laatikot kirppikseltä ja Jysk-myymälästä.  Hoitopöytä Troll Freja Lastentarvikkeesta. Linkki pöytään: https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/Kotiin/Hoitop%C3%B6yd%C3%A4t/Troll-Hoitop%C3%B6yt%C3%A4-Freja,-White.html

IMG_7968.jpg

Ikea-ihanuus katossa. Linkki lamppuun: http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40149933/

IMG_7948.jpg

Manduca-kantorepun käytön aion opetella! Löytö paikalliselta fb-kirpparilta.

IMG_7969.jpg

Kirppislöytöjä!

IMG_7939.jpg

Sterilisointi-puuhissa. Aventin tuotteita myy esimerkiksi Citymarket.

IMG_7951.jpg


Kirjoittaminen taas helpotti tätä tukalaa oloa..katsotaan onko seuraava turinointi sitten perjantaina ultran jälkeen...kun olen toivottavasti viisaampi tilanteesta... Saa nähdä onko meillä jo ensi viikonloppuna vauva, hui!?