Idea tähän bloggaukseen on lähtöisin minulle tuntemattomalta blogin lukijalta joka pysäytti tänään aamuni kehumalla blogiani ja toivoi että jatkan kauniin blogini kirjoittamista.

En oikein osannut vastata mitään muuta kuin ”kiva kuulla, kiitos” koska olin niin hämmentynyt kehuista, niin kuin olen jokainen kerta kun minua kasvotusten kehutaan. Kiitos, haluan kertoa sinulle että hymyilin koko matkan kotiin ja minulle tuli kovin hyvä mieli sanoistasi. Sinä ja te kaikki muutkin autatte suuresti siinä että tunteistani tulee sanoja. Sydäntäni lämmittää joka kerta kun kuulen että Ellin tarina on pysäyttänyt miettimään, rohkaissut, tsempannut tai auttanut jotain ihmistä omassa elämässään. Usein kerron myös miehelleni näistä teidän sanoistanne ja ne tuntuvat varmasti hyvältä myös hänen mielestään. Mieheni on usein myös kertonut minulle kun hänelle on tultu kertomaan että ”luen vaimosi blogia” tms. Se on aina kiva kuulla. Toki myös itselleen voi kirjoittaa mutta itse saan enemmän irti kirjoittamisesta kun tiedän että tekstilläni on lukija.

 

Me suomalaiset olemme kuulema melko juroa kansaa. Ehkä se näkyy esimerkiksi juuri siinä että meidän on vaikeaa kehua toisia ihmisiä vaikka siihen olisi kuinka hyvä syy. Eihän se tarkoita sitä että pitäisi alkaa kovin sosiaaliseksi, pelkkä ”näytät hyvältä” saattaa pelastaa toisen ihmisen päivän?

Olen itsekkin monesti miettinyt että posiitivinen palaute tai kehu olisi jossain tilanteessa ollut paikallaan mutta olen mieluummin ollut vain hiljaa, jälkikäteen on harmittanut.

Kehujen vastaanottamisessakin on takuulla petraamisen varaa, itselläni myös. On vaikeaa ottaa vastaan positiivista palautetta täysin vilpittömästi tai ainakin sitä pitää edes hiukan kyseenalaistaa? Miksi oi miksi, emme me turhan usein kehu toisiamme vaikka syytä olisikin!

Kotona koetan muistaa kehua Liljaa pienimmistäkin onnistumisista ja yrityksistä. Niitä kieltojakin päivään mahtuu mutta pyrin kehumaan paljon enemmän kuin torumaan. Miestä on vaikeampi kehua vaikka syytä olisi, useinkin. Nyt kehut ovat ehkä jääneet siihen kun isi on taas laittanut hyvää ruokaa. Olen kyllä ohimennen sanonut miksi rakastan miestäni ja miksi hän ei ole minulle niin kuin muut. Totuushan on kuitenkin se että en tiedä missä olisin ilman ihanaa miestäni.

 

 

Miehistä mahtavimmalle

 

Uskallan väittää että meille on sattunut ja tapahtunut yhdessä aika isoja juttuja. Parisuhde olisi voinut kaatua mutta me ollaan vain vahvistuttu. Alku nyt on aina opettelua ja enemmän ja vähemmän räpiköintiä mutta tänä päivänä me ollaan lujempia kuin koskaan.

Olin aina tiennyt että mulla on käsissäni jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta kun sain sinut osaksi elämääni. Oltaisiiko me nyt oltu yhdessä joku viitisen vuotta, reilu...kuka laskee?!

Kun makasin vuodelevossa Kuopiossa 6 viikkoa Liljan odotusaikana tajusin oikeasti kuinka hieno mies mulla onkaan. Sulla ei taatusti ollut helppoa olla monen sadan kilometrin päässä minusta ja syntymättömästä tyttärestäsi, esikoisesta joka saattoi syntyä maailmaan millä hetkellä tahansa ja aivan liian aikaisin. Meille oli kerrottu hyvästä keskoshoidosta mutta koska Lilja olisi tuolloin painanut alimmillaan vain sen 500g oli mutkia matkassa hurjasti jos tyttö olisi syntynyt. Yht`äkkiä sun vastuulla oli kaikki sen sairaalahuoneen ulkopuolella oleva: omassa työssä jaksaminen, kotityöt, raha-asiat, koirat ja minun tukeminen. Minä en voinut mitään muuta kuin maata sängyssä ja koettaa pysyä rauhallisena jottei tyttö syntyisi. Voin kertoa että nuo viikot olivat todella ahdistavia ja raskaita, meille molemmille.

Mietin silloin miten huomaavainen olitkaan, laittelit viestejä ja soittelit kuulumisia päivittäin. Lähetit kuvia koiristamme, niistä kahdesta hullunkurisesta shar peista joita ikävöin kuollakseni! Tiesit että minulla oli pitkä aika, ikävä ja huoli. Ajelit välillä työpäiväsi päätteeksi vielä moottoripyörälläsi luokseni kunnes vierailuaika päättyi ja oli lähdettävä takaisin kotiin koska aamulla oli taas työpäivä edessä. Raskaita päiviä. Erossa oleminen oli kamalaa mutta vahvisti meitä paljon. Myös huoli lapsesta oli molemmilla ja oli vaikeaa kun emme saaneet kokoajan olla toistemme lähellä, tukena ja turvana.

Onneksi mulla oli maailman mahtavin huonekaveri, Anne jonka kanssa pidimme toisemme järjissämme maatessamme miehiämme ikävöiden, lapsiemme puolesta peläten. Kiitos Anne, en unohda sinua koskaan. Onneksi tuolloin kaikki päättyi lopulta hyvin.

 

Tuolla osastolla maatessani mietin miten onnekas olinkaan kun minulla oli niin hyvä mies. Monien raskaana olevien naisten miehet hummasivat viikonloput kavereiden kanssa pitkin kyliä ”kun vielä voivat”. Sinä et. Olisit kyllä saanut välillä tuulettaa päätäsi muttet tahtonut. Ehkä oma elämäntilanteesi oli niin eri kuin kavereillasi että heidän oli vaikea sinua lähestyä kuten ennen? Tai sinun heitä? Minusta ainakin tuntui että osa kavereistani katosi noina aikoina.

 

Olit mukana odotusajan neuvoloissa alusta saakka, se oli minulle tärkeää vaikken sitä ehkä ääneen sanonutkaan. Raskaus ja lapsi oli yhteinen alusta saakka. Pyrit aina olemaan paikalla kun Liljan tilannetta ultrattiin, olin ylpeä kun minulla oli niin hieno mies joka oli aidosti kiinnostunut lapsemme hyvinvoinnista ja myös minusta, naisestaan. Joskus kysyin sinulta ”mutta kuinka sinä voit?” ja vastasit että ”onhan tämä raskasta” ja niin se oli, varmasti myös sinulle.

 

Kun Lilja sitten syntyi lasketun ajan korvilla, terveenä tyttönä, uskoimme että elämämme suurin koettelemus oli nyt takana. Kuinka väärässä olimmekaan. Onneksi rakkaus oli vain kasvanut ja syventynyt välillämme, osasimme arvostaa paremmin toisiamme ja sitä mitä meillä oli. Sinä olit antanut minulle jotain mitä ei voi millään korvata, lapsen, perheen, onnen. Näin myös sinusta että nautit täysillä isyydestäsi, olit Liljalle alusta saakka paras mahdollinen isä.

 

Isänä olet huomaavainen ja herkkä. Sinulla on käsittämätön taito lukea Liljaa ja myös minua. Osaat lohduttaa ja piristää ilman että sitä pyydämme. Meidän ei tarvitse hetkeäkään epäröidä olemmeko tärkeysjärjestyksesi huipulla, olemme. Näytät sen arjessa usein, kiitos siitä.

Me olemme aina olleet samaa mieltä elämän isoista, oikeasti tärkeistä asioista. Haluamme paljon lapsia ja Liljan jälkeen raskaustesti näytti plussaa 9kk:n yrityksen jälkeen. Olimme onnemme kukkuloilla vaikka pelkäsimmekin menisikö kaikki hyvin. Kuulimme kyllä läheisiltä rohkaisuja että ”kyllä kaikki nyt menee sujuvasti”.

 

Toisin kävi. Menetin lapseni, sinä menetit lapsesi. Odotusaika oli todella raskas mutta tiedän ettet sinäkään siitä hetkeäkään vaihtaisi. Matkaamme ei tehty helpoksi mutta yhdessä selvisimme siitä. En tiedä olisinko selvinnyt siitä kenenkään toisen kanssa, tuskin.

Jo alusta saakka olimme kuitenkin samalla aaltopituudella kaiken kohtaamamme suhteen. Oli aivan selvää että tyttärellemme annetaan mahdollisuus elämään ja jos hän menehtyy niin hän saa menehtyä kunniallisesti. En koskaan unohda tukeasi raskausaikana tai Ellin synnyttyä. Sitä miten jaksoit hoitaa Elliä, Liljaa ja minua vaikka sinullakin oli vaikeaa. Ravasit kanssani sairaalan ja kodin väliä täysin tasavertaisena vanhempana. Muistan ikuisesti sen näyn kun pidit Elliä sylissä siinä harmaassa perhehuoneen nojatuolissa. Mietin miten epäreilua se on jos tuo lapsi jonain päivänä riistetään isältään. Miten luonnotonta se on.

 

Annoit Ellille kaiken mitä voit, lämpöä, turvaa ja rakkautta. Olit läsnä ja teit kaikkesi. Muistan ikuisesti sen miltä tuntui soittaa sinulle kotiin kun tyttöäsi elvytettiin sylissäni. En voinut kertoa sinulle tarkkaan mitä parhaillaan tapahtui, niin olimme sopineet tällaisessa tilanteessa toimittavan. Pyysin sinua vain tulemaan heti paikalle. Kun sitten odotin sinua kuollut Elli sylissäni, oli sydämeni palasina. Se näky kun tulit sisään hiljaiseen huoneeseen, en unohda sitä koskaan. Näin isän jonka sydän oli juuri rikottu. Toisaalta tiesin että tuon miehen kanssa tästäkin selviän. En olisi kyennyt laskemaan Elliä sylistäni kenenkään muun syliin kuin sinun syliisi, iskän syliin. Näky oli lohduton eikä kenenkään isän kuuluisi sitä joutua kokemaan mitä sinä olet kokenut. Hiljaiset hyvästit. Lapsen menettäminen.

 

Ellin kuoleman jälkeen, aivan alussa, kohtasimme oikeastaan ensimmäisen kunnon koettelemuksen pariskuntana kun surimme Elliä niin eri tavalla. Minä itkin, kirjoitin ja puhuin. Makasin sängyn pohjalla ja huusin perkelettä. Olin varma että maailma kaatuu kohta niskaani enkä saanut henkeä vaikka koetin hengittää. Aluksi minun oli niin vaikeaa käsittää sitä että sinä surit aivan yhtä paljon kuin minäkin vaikket sitä aina ulospäin näyttänyt tai näytä edelleenkään. Se että keksit tapoja pitää itsesi kiireisenä oli tapasi surra ja on toki vieläkin.

 

Minusta tuntui välillä että suretko sinä ollenkaan vaikka tiesin että suret, todellakin suret. Onneksi ymmärsin sen melko pian. Lapsen kuolema on varmasti asia joka joko yhdistää tai erottaa, olisi ollut helpompi lähteä sille toiselle tielle. Onneksi sinä ymmärsit myös minun suruani, sitä että olin välillä täysin oman suruni peitossa enkä nähnyt aina sinua omalta surultani. Se että välillä sanoit minulle ajattelevasi Elliä tai ikävöiväsi häntä tuntui minusta hyvältä. Tietenkään surusi ei tunnu hyvältä vaan se että tiedän ettet vain työnnä suruasi kauemmaksi vaan olet sen kohdannut. Olen välillä nimittäin ollut huolissani siitä että saatko sinä käsiteltyä suruasi.

Joskushan voi käydä niin että jos tunteet siirtää vain syrjään niin ne leimahtavat ilmoille seuraavan koettelemuksen myötä. Onneksi me olemme pystyneet puhumaan tästä kaikesta avoimesti ja olemme jaksaneet tukea ja ymmärtää toinen toisiamme.

 

Kiitos siitä että jaksat minua huonoinakin aikoina ja pahoina päivinäni. En ole helppo tapaus mutta koska olet jaksanut minua huonoimmillani, ansaitset minut myös parhaimmillani <3

 

Tunnen usein olevani tärkeä koska laitat minun asiani omiesi edelle, niin myös Liljan. Annat minulle omaa aikaa jos sitä tarvitsen, saan kirjoittaa ja käydä treenaamassa jotta jaksan paremmin olla hyvä äiti ja vaimo.

 

Huolehdit kyllä myös itsestäsi, näytät aina hyvälle. Sinä komea, tatuoitu, punttia nosteleva moottoripyörämieheni jota en vaihtaisi mihinkään tai kehenkään mistään hinnasta. Muista se aina.

 

Osaat ottaa minua kädestä juuri oikealla hetkellä. Halaat ja pussaat monta kertaa päivässä. Kannat polttopuut ja lämmität takkaa vaikka itse hikoilet. Sanot minulle joka ilta että rakastat minua, haluan kuulla sen vaikka tiedän sen kyllä. Avaat minulle oven ja sanot hyvää huomenta. Et koskaan lähde hyvästelemättä tai vihaisena. Keität omaan makuusi laimeaa kahvia koska minä tykkään sellaisesta kahvista.

 

Sinun kanssasi on hyvä ja turvallinen olla vaikka emme tekisi mitään muuta kuin olisimme hiljaa. Sinun kanssasi on mukavaa kuunnella hyvää musiikkia, Volbeattia, Metallicaa tai vanhaa Rock`n rollia. Olet mun paras ystävä, epäilyksettä. Meillä on arjessa paljon hauskoja hetkiä ja tykätään touhuta yhdessä. Käydään leffassa ja syömässä kahdestaan tai touhutaan Liljan kanssa. Sinun kanssasi on kiva laittaa hyvää ruokaa. En haluaisi kömpiä kenenkään toisen kainaloon katsomaan Breaking Badia tai Walking Deadia. Kiitos kun jaksat kuunnella mun huonoja vitsejä ja joskus jopa nauraa niille ettei mulle tuu paha mieli.

 

Meillä oli ennen ihana tapa kysyä aika ajoittain toisiltamme ”mitä sinulle kuuluu?”, nyt ei olla vähän aikaan kysytty, miksi?

 

Mitä sinulle kuuluu rakas?

 

DSC_2047.jpg

 

"

I don't know what it is that makes me love you so
I only knew I never want to let you go
Cause you started something
Oh can't you see
And ever since we met you've had a hold on me
It happens to be true
I only wanna be with you

It doesn't really matter what you say or do
I want to spend each moment and each day with you
Look what has happened with just one kiss
I never knew that I could be in love like this
It's crazy but it's true
I only wanna be with you

I don't know what it is that makes me love you so
I only knew I never want to let you go
Cause you started something
Oh can't you see
And ever since we met you've had a hold on me
It happens to be true
I only wanna be with you

You stopped and smiled at me
And asked me if I cared to dance
I fell into your open arms
And I didn't stand a chance

Now listen honey
I just want to be beside you everywhere
As long as we're together honey I don't care
Cause you started something
Oh can't you see
And ever since we met you've had a hold on me
It happens to be true
I only wanna be with you
No matter what you do
I only wanna be with you"