sunnuntai, 19. elokuu 2018

Vihdoin kuulumisia

Anteeksi miljoonasti hiljaiseloni! Meillä on nautittu upeasta kesästä ja Eetun pitkästä kesälomasta, aika vaan humisee ohitse! Liljakin on ollut kesälomalla toukokuusta saakka. Ollaan käyty Heurekassa, Titi-Nallejen uudessa talossa, laivalla seilaamassa, kylpylässä, Puuhamaassa ja Puuhapuisto Veijarissa, polskittu järvessä ja grillailtu kotipihassa vatsat pyöreiksi. Ihana kesä takana!

IMG_20180809_183321.jpgIMG_20180628_151350.jpgIMG_20180730_162422.jpg


Alvin on jo kohta 6kk, aurinkoinen hurmurimies! Kun Alvinia katsoo, saa oitis hymyjä vastalahjaksi. Refluksi on ollut riesana mutta kiinteiden aloittamisen myötä oireilu on helpottanut. Nyt menee jo perunaa, porkkanaa, päärynää, naudanlihaa ja kaurapuuroa. Siitä se lähtee! Hän osaa jo kääntyä vatsalleen ja takaisin selälleen, tarttua leluihin ja vaihtaa niitä kädestä toiseen. Toki aina kädet eivät vielä tottele. Konttausasennossa heijaillaan jo kovasti. Syöttötuolissa on jo lupa istua lyhyitä aikoja, kylpeminen on huippukivaa! Sisarusten touhut naurattavat äärettömän paljon ja heitä onkin kivaa seurailla leikkimatolta.

Alvin Leos leikkimaassa

IMG_20180814_105132.jpgIMG_20180814_105957.jpg


Lilja ja Venni ovat todella haltioissaan pikkuveljestä eikä mustasukkaisuutta ole onneksi ollut nimeksikään. Joskus mummon ja isomummon huomio Alvinille on tosin liikaa, rajansa katsos kaikella! Meidän syksyyn liittyy jokunen uusi asia kuten se että Venni aloittaa Liljan ohella päiväkodin! Hoitopäiviä tulee kuukaudessa noin 14. Venni täyttää marraskuussa 3 vuotta mutta puheentuottamisen vuoksi aloitellaan nyt päiväkotia. Toivottavasti saadaan edistystä asiaan. Meillä käytetään tällä hetkellä Vennin kanssa jonkin verran pcs-kuvia ja tukiviittomia jotta saisi itsensä ymmärretyksi ja isoimmilta raivareilta ja turhautumiselta vältyttäisiin. Jonkin verran tulee sanoja muttei paljoa..esim. mummu, hauhau, puu, ankka, joo, ei. Toivottavasti päiväkodissa lähtee sujumaan mukavasti. Ainakin Venni tykkäsi kun käytiin tutustumassa ja on kysellyt milloin pääsee uudestaan. Seuraavaksi olisi tarkoitus jättää pieneksi hetkeksi yksin. Muuttuukohan ääni kellossa?

Kotikylällä Eloriehassa (Huomaa uusi reppu ja Batmanin viitta!)

IMG_20180810_183818.jpg

IMG_20180809_150919.jpg

Lilja on samassa päiväkodissa myös tuon n.14vrk/kk ja odottaa päiväkodin alkua kovasti. Kaverit on tosi tärkeitä ja uuden oppiminen. Lilja on oppinut kesän aikana jonkin verran kirjoittamaan ja kirjaimet ja numerot kiinnostaa kovasti. Tehtäväkirjat sauhuaa! Lilja täytti juuri 5 vuotta ja on olevinaan muka niiiiiiin iso tyttö jo. No onhan se...jo "pikkueskari" omien sanojensa mukaan. Meillä oli ekat "kaverisynttärit" ja ne olivat menestys! Oli ongintaa, rikkinäistä puhelinta, yksisarviselle sarvi-kisaa, avaimen piilotusta... prinsessahameita vaan vilisi tupa täynnä! Lilja aloittaa syksyllä nappulatanssissa ja haluaa äkkiä 7-vuotiaaksi että pääsee balettitunneille. Balettitossut jo odottaa, saa nähdä vieläkö ne 7 vuotiaana mahtuu jalkaan, heh.

5-vuotias Lilja-neito

IMG_20180812_133728.jpg



Minä olen koittanut kovasti miettiä mitä haluaisin isona alkaa tekemään. Jäin Liljan odotusaikana kotiin pienluokan ohjaajan töistä ja minulla on virka odottamassa. Jotenkin vaan tuntuu että aikansa kutakin ja kaipaan uusia tuulia. Lilja tuumasi että "Älä huoli, me voidaan äiti aina olla vaan prinsessoita!" No niin...!

Itse kävin alkukesästä siskon kanssa Puolan Gdanskissa pitkällä viikonloppureissulla. Oli kyllä ihana paikka, suosittelen! Kaunista, edullista ja paljon nähtävää! Syötiin hyvin, nukuttiin ja shoppailtiin!

Gdansk <3

IMG_20180519_114805.jpg

Ronjan kanssa tärkeimmän äärellä

IMG_20180520_201053.jpg


Aloitin nyt sosiaalityön opinnot avoimessa yliopistossa, saa nähdä antaako Alvin äidin opiskella päivisin vai meneekö yötöiksi! Meillä ei ole tällä hetkellä yhtään tukiperhelasta joten aikaa on vapautunut sitä kautta muihin juttuihin. Stressiä en ajatellut opinnoista ottaa, perusopinnot suoritan vuoden sisällä mikäli se jouhevasti meidän arjessa onnistuu. Luottamustehtävien pariin pääsen taas lujemmin kun kokoukset starttaavat kesätauoltaan, mukavaa! Olen koittanut miettiä äkkirikastumista ja töitä jotka eivät veisi perheeltä aikaa 8-16 mutta vielä ei ole lotto napannut! Jatketaan aivoriihen parissa!

Minulla on myös  ajatuksena alkaa pitämään blogia taas aktiivisemmin ja alkaa jakamaan taas vähän syvällisempiä asioita kuten aiemmin oli tapana. Mitäpä tuumaatte olisiko kiva jos kokeilisin vloggaamista eli videoblogia?






maanantai, 9. huhtikuu 2018

Neljännen pienokaisemme synnytyskertomus

Poikasen Syntymä

Minulla oli sovittu käynnistysaika raskausviikolle 38+3, 1.3 2018. Käynnistykseen päädyttiin minun pitkään jatkuneiden kipujeni vuoksi eikä pääkoppakaan olisi enää jaksanut pidemmälle. Minulla oli myös raskausdiabetes mutta se ei ollut päällimmäinen syy käynnistykselle.

 Lääkäri totesi tutkimuksen tehtyään, että samalla kaavalla taidetaan lähteä liikkeelle kuin Venni-veljen kanssa eli saliin ja oksitosiinitippaan. Paikat olivat jo niin kypsät synnytykselle, ettei ballongikäynnistys olisi tullut kyseeseen. Olin hyvilläni koska aiempi käynnistys oli ollut nopea ja kaikki sujui hyvin.

Reilun 3h oksitosiinin laitoin aikana eivät supistukset olleet mitenkään kamalia, liikuin jumppapallolla ja pystyssä keinuttelin lantiotani Eetun painaessa lämpötyynyjä selkääni vasten. 4h kohdalla oli tarkoitus pyytää lääkäri katsomaan tilanteen, olisinko jo niin pitkällä avautumisvaiheessa, että synnytystä voitaisiin vauhdittaa kalvojen puhkaisulla. Sanoin käyväni wc:ssä ennen lääkärin kutsumista. No kävikin sitten niin että pöntöllä kuului ”kloks” ja tuntui pieni lorahdus. Kun pääsin sängylle niin supistukset alkoivat aivan järkyttävinä. Tippa kiinni ja kätilö tarkisti itse tilanteen, 6cm ja lapsivettä tuli lorahtelemalla. Kivut olivat jumalattomat ja anestesialääkäri hoputettiin paikalle. Koska kivut olivat niin sietämättömät hetkessä, päädyimme spinaaliin. Minua pelotti todella paljon selkäpuudutteen laittaminen, aiempien huonojen kokemusten vuoksi.

Niinhän siinä kävi, että kamalat kivut pistokohdassa olivat täyttä totta tälläkin kertaa! Vaikeroin kivusta ja jalkani sätkivät holtittomasti. Vaadin selitystä miksi minua sattui niin kamalasti ja anestesialääkäri koetti saada neulaa laitettua, ties kuinka moneen nikamaväliin. Viimeisellä yrittämällä hän onnistui ja spinaali alkoi onneksi auttaa. Anestesialääkärin mukaan minulla on erittäin ahtaat nikamavälit ja siksi puudutteiden laittamisessa on aiemminkin ollut hankaluuksia. Sainpahan selvyyden asiaan, pelkopolillakaan kun eivät voineet selkääni kurkata pyynnöistä huolimatta!

Spinaalin laiton jälkeen verenpaineeni romahtivat ja sain verenpainelääkettä mikä auttoi nopeasti. Vauvan päähän laitettiin pinni, koska oli hetki jolloin sykkeitä ei saatu. Pian koin tarvetta ponnistaa ja pääsin tuumasta toimeen. Olimme sopineet, että haluan ponnistaa istuen ns. jakkara-asennossa ja se kannatti! Todella hyvä kokemus kun painovoima oli apuna. Vauvan pään synnyttyä kätilö hoputti paikalle apua koska napanuora oli niin kireällä kaulan ympärillä, ettei hän yksin saanut sitä poistettua. Vauva oli synnyttyään tovin aivan hiljaa, ilmeisesti hetken kesti tilanteesta tokeentua. Olin niin onnellinen kun sain poikasen rinnalleni. Hänellä oli ihana tumma tukka ja muistutti Venniä ja Elliä. Suurin kaikista lapsistani, 3530g ja 50cm täyttä rakkautta!

Juuri syntynyt

FB_IMG_1520840308763.jpg

sunnuntai, 4. maaliskuu 2018

Odotus- ja perhekuvat ~emmiphoto~

"It doesn't matter where you go or what you do.
I want to spend each moment of the day with you.
Look what has happened with just one kiss!
I never knew that I could be in love like this...
It's crazy but it's true,
I only want to be with you"

1%20%2811%20of%2049%29.jpg1%20%2812%20of%2049%29.jpg1%20%2810%20of%2049%29.jpg1%20%289%20of%2049%29.jpg1%20%2824%20of%2049%29.jpg1%20%2834%20of%2049%29.jpg

"Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen, iloon ja ukkosen jylinään.

Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen, joka ainoa päivä on tänään."

1%20%2822%20of%2049%29.jpg1%20%286%20of%2049%29.jpg1%20%2813%20of%2049%29.jpg1%20%2816%20of%2049%29.jpg1%20%287%20of%2049%29.jpg1%20%2845%20of%2049%29.jpg1%20%281%20of%201%29.jpg1%20%2828%20of%2049%29.jpg1%20%2820%20of%2049%29.jpg

Kuvat: emmiphoto

sunnuntai, 25. helmikuu 2018

Mitä sairaalakassiin?

Oman pojan koltiaiseni syntymää aletaan vauhdittaa loppuviikosta, joten on viimein aika kurkata sairaalakassi valmiiksi. On totta, että tänä päivänä sairaalasta saa kyllä periaatteessa kaiken tarvitsemansa mutta onhan se kotoisampaa, kun on omia juttuja mukana. Jos kuitenkin synnytys alkaa jossain muualla kuin kassin lähettyvillä niin on helpottavaa tietää, että lääkkeet, hammasharja, rasvat jne. saa kyllä myös osastolta. Usein ovat myös jemmanneet erilaisia latureita, jotta saa puhelinta ladattua.

Me ollaan aiemmin toimittu niin, että sairaalakassissani on valmiina omat tavarani ja vauvan vaatteita. Isi tuo sitten kotiin hakiessaan turvakaukalon jonne olen laittanut valmiiksi vauvan ulkokamppeet ja kaukalopussin. Olen tykännyt jo osastolla pukea vauvan omiin vaatteisiin koska vauvani ovat olleet melko siroja niin osaston vaatteet roikkuvat yllä.

En saa osastolla nukuttua, joten jos minulla ja vauvalla on kaikki hyvin niin kotiudumme melko pian. Korvatulpat auttaisivat mutta haluan olla varma, että herään vauvani kitinöihin. Kuopuksesta olin sairaalalla 12h syntymästä, esikoisesta 2vrk. Keskimmäinen oli tehohoidossa ja asia erikseen. Vaikeaa on ennakoida mutta mies tuo sitten perästä kotoa tarvitsemiani juttuja, jos osastoaika venyy. Mieheni on tosin toivonut, että pakkaisin kaiken itse valmiiksi, jottei hänen tarvitse pähkäillä, että mikä purnukka tai mikä body!

Melko vähällä roinalla ajateltiin kuitenkin pärjätä, tulevathan jotkut synnyttämään matkalaukunkin kanssa. Tässäpä minun sairaalakassin sisältöni:

-Puhelimen laturi

En ota tällä kertaa järkkäriä mukaan, nykyisellä kännykällä saa sen verran hyviä kuvia. Siksi tärkeää että puhelimessa on akkua h-hetken jälkeen ja saa ilmoitettua läheisille mikä vauvan tila on.

-Imetysliivit ja liivinsuojia

Hyvä olla jo osastolla mukana, jotta imetyksen alkutaival olisi helpompi. Itselläni maito nousee yleensä vasta jokusen päivän kuluttua kunnolla muttei ole mukavaa olla märissä paidoissa. Satsasin tällä kertaa mustiin ja valkoisiin Triumphin kaarituettomiin imetysliiveihin. Toisaalta olen varautunut aiempien kokemuksieni pohjalta myös muutamilla tavallisilla urheilutopeilla jotka toimivat oikein hyvin. Kaarituettomuus on imetysliiveissäni tärkeää koska tarvitsen liivit myös yön ajaksi, koska maitoa tulee jopa suihkuamalla. Makuasia haluaako käyttää kerttissuojia vai kestoja. Itselläni on molempia. Usein käytän kerttiksiä liikenteessä, ne ovat helppo heittää vaihdettaessa roskiin eikä tarvitse märkiä liivinsuojia kuljettaa laukussa jonne pahimmillaan unohtuvat homehtumaan. Toki kestot ekologisempia ja hengittävämpiä.

-Neuvolakortti

Synnärille mennessä kätilö saa nopeasti tietoonsa paljon asioita raskauden kulusta kurkkaamalla neuvolakorttia. Itse olen myös kirjannut korttiini muutamia toiveita synnytyksen liittyen kuten etten halua epiduraalia missään tilanteessa ja haluaisin tilanteen salliessa kokeilla synnytysjakkaraa.

-Lansinoh-nännivoide

Todella iso apu kun rinnanpäät kipeytyvät vauvan opetellessa oikeaa imuotetta ja muutenkin. Kannattaa vaikka rasvailla jo vähän etukäteenkin! Ei tarvitse pestä pois ennen imetystä. Loistava apu myös muihin pieniin ihorikkoihin ja tuubi on erittäin riittoisa! Tämä on kyllä yksi must have-tuote, jos imettää!

-Pompuloita ja hiusharja

Olisipa ärsyttävää synnyttää hiukset silmillä ja kuuma tulee muutenkin. Jos haluaa käyttää suihkua kivunlievitykseen niin ei kuitenkaan välttämättä ole mukavaa jatkaa synnytystä viileässä salissa märillä hiuksilla? Pompulat tuppaavat usein katoamaan, joten siksi varaudun useammalla.

-Pesuaineet ja rasvat yms.

Kookosrasvaa käytän ihorasvana koko kropalle ja hiusten latvoihin hoitoaineena. Tuo neliön muotoinen palikka pussissa on pesuaineeni. Jos ei ole itselle väliä mitä käyttää niin sairaalalla on yleensä valmiina ainakin suihkugeeli. Sairaalalla on myös esim. Aqualan-rasvaa. Siteitä en ota koska sairaalalla on kyllä. Varsinkin ensisynnyttäjillä vuoto voi olla niin reilua että yösidekin menee hetkessä. Sairaalalla on sellaisia tosi isoja mutta vuototurvallisia! Deodorantti!

-Hammasharja ja -tahna.

Sairaalaltakin löytyy mutta kivempi se oma on!

-Pientä purtavaa synnytykseen isälle/itselle

Myslipatukat, suolapähkinät, smoothiepussit, hedelmät… Samarin-pussi!

Isä voi yleensä säilyttää ruokaa itselleen osaston jääkaapissa tai käydä syömässä sairaalalla. Kahvia voi myös keitellä ja tuoda synnytyssaliin. Joskus tilanne on niin hektinen tai äiti ei halua olla hetkeäkään ilman isää jolloin on hyvä varata isällekin sairaalakassiin pientä syötävää.

Äiti  saa sairaalalla ohjeet syömiseen liittyen. Joskus jos on riski päätyä sektioon, syöminen saatetaan kieltää. Muuten on kyllä hyvä saada energiaa synnytykseen ja esimerkiksi alkuvaiheessa avautumista voinnin mukaan syödä ihan kunnon ateriakin. Kuvasta puuttuu vesipullo (helpompi kuin muki jos supistelee kovasti) ja Samarin. Tuo Samarin liittyy siihen, että natriumbikarbonaatti auttaa väsynyttä kohtulihasta jaksamaan eli toisin sanoen pitämään supistuksia yllä. Voi myös sekoittaa smoothieen tai mehuun 0,5tl ruokasoodaa niin ajaa saman asian. Mehua tarjotaan salissa.

-Osasto- ja kotiutumisvaatteet itselle ja vauvalle

Itselle pari imetystoppia tai tavallista toppia sekä neuletakki. Sairaalan sukat eivät pysy jalassa, joten omia sukkia varaan myös.Villasukat eivät ole pahitteeksi koska lattiat ovat vetoisia. Sairaalalla käytän sairaalan mukavia löysiä pöksyjä koska vuoto saattaa olla runsasta. vauvalle muutama asukokonaisuus koossa 52cm ja 56cm. Nyt näyttää, että meille tulee isompi vauva kuin aiemmat. Aiemmin ovat hukkuneet noihin 52cm vaatteisiinkin. Toukkapussi on mielestäni erittäin kätevä kun vauva on kuitenkin pääsääntöisesti ihokontaktissa nostattamassa maitoa ja lämmönsäätelyn vuoksi niin siitä on aina helppo ottaa ettei ole isoa pukemis- ja riisumisruljanssia.

-Tutti ja tuttinauha

Jos haluaa käyttää. Pääsääntöisesti suositellaan, että ensimmäiset 2 viikkoa oltaisiin ilman, jotta imuote saadaan varmasti oikeaksi ja kaikki imemisentarve kohdistetaan tissiin eikä tuttiin. Itse olen kyllä täysimetyksellä olleilla lapsillani käyttänyt myös tuttia alusta saakka mutta toki se voi joillain vaikuttaa, joten en voi suositella. Sinällään tutia suositellaan yhtenä mahdollisena keinona ehkäisemään kätkytkuolemia.

Tuttinauha on hyvä koska pudotessaan tutti ei päädy lattialle saakka.

IMG_20180215_101038.jpg

IMG_20180207_125023.jpg

IMG_20180207_152817.jpg

 

 

perjantai, 19. tammikuu 2018

Kuulumisia raskausviikolta 32

Iskä kotona kipeänä, äidille paussi rustailla vähän kuulumisia.

Raskaus on edennyt jo viikolle 32, alle 2kk laskettuun aikaan! Vauvalla on kaikki oikein hyvin, painoa oli toissa päivänä 1930g. Vennillä sama paino oli kertynyt muutaman viikon myöhemmin mutta olikin synnyttyään keskospainon alle (2,5kg). Minulla todettiin loppuraskaudessa raskausdiabetes, saa nähdä vaikuttaako se vauvan kokoon. Olen saanut diabeteksen pidettyä täysin hallinnassa pelkällä ruokavaliolla, näin oli myös Ellin raskaudessa. Sovimme ultran vielä kahta viikkoa ennen laskettua aikaa, ihan oman mielenrauhani vuoksi ja samalla kurkataan vauvan paino ja asento. Nyt on sellaisessa banaaniasennossa pää alhaalla mutta kroppa poikittain. Kerran kävinkin käyrillä liikehälynä mutta oli raivotarjonnasta siirtynyt tuohon asentoon ja potkii selkärankaa päin.

Raskausviikko 32+4

IMG_1472.jpg

Olen saanut nyt paremmin nukuttua ja mieli on suurelta osin siitä syystä parempi päivisin. Sillä on kyllä huikea vaikutus jaksamiseen ja mielialaan! Kipuja on edelleen ja tuskin loppua kohti mihinkään häviävät, koetan vaan ajatella että pari kuukautta pitää jaksaa kärvistellä. Lilja (4,5v.) aloitti päiväkodissa 15 päivää kuukaudessa ja se on rauhoittanut kotiarkea. Neiti on todella innoissaan ja odottaa jokaista päiväkotipäivää. Mukavaa kun tiedän että Liljan päivissä on leikkikavereita, askartelua ja muuta aktiviteettia mistä kovasti nauttii. Venniä (2v.2kk) en henno vielä antaa mihinkään mutta asia kerrallaan. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu meidän perheelle. Hienoa kun onnistui kipujeni vuoksi nopealla aikataululla ja ennen vauvan syntymää niin ei tule Liljallekaan niin montaa muutosta samaan aikaan.

Venniltä terkkuja

IMG_1469.jpg

Eetun kanssa olemme pyöritelleet makuuhuoneessa huonekaluja…sänkyä, pinnistä, hoitopöytää. Vauva tulee aluksi meidän huoneeseen ja kun alkaa nukkua pidempiä pätkiä niin siirretään omaan huoneeseen. Lilja ja Venni ovat nukkuneet alusta asti omissa huoneissaan mutta nyt huoneratkaisujen vuoksi toimitaan näin. Mitään kummempaa ei ole tarvinnut vauvalle hommata koska Venniltä olen suurimman osan säästänyt. Uuden koliikkikeinun tilasin koska se oli Liljan kanssa tosi näppärä, sain esimerkiksi ruokaa tehtyä. Sitteriä en halua, Nomi-tuolissa on babysetti mutta sitä käytän lähinnä ruokailutilanteissa, jotta vauvan saa samalle tasolle toisten seuraan. Joitain ihania bodeja olen kirppiksiltä kotiin kannellut ja itkuhälyttimet ostin myös käytettynä, jos uskaltaisin nukuttaa vauvaa myös pihalla. Ellin kuoleman jälkeen en ole uskaltanut.

Ellin kuolemasta tuli eilen 3 vuotta. Elämäämme on tullut Venni-pähkinäpoika ja kohta toinen pähkinä-veli. Elämä jatkuu koska sen on jatkuttava. Uudet raskaudet ovat toki vaikuttaneet positiivisesti surun ja ikävän kanssa elämiseen mutta toisaalta myös raastavasti muistuttavat siitä mikä Ellin kanssa meni pieleen. Lilja puhuu melko usein Ellistä ja huomaan että siskon paikka tyhjä.

Perustin Ellin elämän jälkeen Facebookiin ryhmän trisomia-13/-18 läheisille ja siellä on tällä hetkellä 45 jäsentä. Uusia trisomiavauvoja syntyy Suomeen enkä todellakaan pidä asiaa enää mitenkään kovin harvinaisena. Toki monet osallistuvat seulontoihin ja päätyvät aborttiinkin koska toivoa ei edelleenkään Suomessa anneta. (Heitä ei ole ryhmässämme). On kuitenkin huomattavissa muutosta lääkäreissä koska yhä useampi vanhempi on alkanut vaatia hoitoa omalle trisomia-vauvalleen. Rattaat alkavat pikkuhiljaa pyöriä. On ollut todella kurjaa huomata miten paljon elävien tri-18 lasten vanhemmat joutuvat edelleen vääntämään asioista. Kuitenkin esimerkiksi huomattavasti syvemmin vammaiset lapset saavat kuntoutusta mutta koska trisomia-18 on Suomessa letaali kehitysvamma, pitkitetään esimerkiksi fysioterapian aloitusta, vaikka lapsi hyötyisi siitä suuresti. Ihan järjetöntä! Nyt kuitenkin on suostuttu esimerkiksi sektioihin näiden vauvojen kohdalla, vaikka silloin 2015 se oli sula mahdottomuus lääkäreiden silmissä.

Kävin siellä pelkopolillakin puhumassa siitä epiduraalista. Kuten arvelinkin, ei kätilön tai tavallisen lääkärin kanssa juttelu auttanut siihen, että olisin saanut tietää miksi epiduraalia ei minulle saa laitettua. Alun perin pyysin anestesialääkärin vastaanotolle pääsyä mutta se ei onnistunut ja nyt sitä vielä koetetaan järjestää. En missään nimessä enää suostu epiduraaliin synnytyksessä, mutta selkäpuudutteita saatetaan elämässä muissakin tilanteissa tarvita. Spinaalin laitto minulle onnistui ja olinkin helpottunut kätilön kertoessa, että nykyään esimerkiksi sektiossa käytetään spinaalia epiduraalin tilalla. Kätilö ihmetteli miksi toivettani jättää epiduraali laittamatta ei kunnioitettu Vennin synnytyksessä, vaikka olin uudelleensynnyttäjäkin. Nyt toive kirjattiin ylös. Lääkäri kysyi, haluaisinko pääkoppani vuoksi käynnistyksen, mutta sanoin että haluan mahdollisimman luonnollisen synnytyskokemuksen minulle ja vauvalle. Lääkäri kertoi myös, että jos synnytyksessä tulee taas tilanne, että avautuminen pysähtyy kipujen ottaessa vallan ja haluankin kokeilla jotain lääkkeellistä tukea niin kohdunkaulapuudute olisi siinä tilanteessa varmasti oikea vaihtoehto. Onko sinulla kokemusta kohdunkaulanpuudutteesta avautumisvaiheessa? Entäpä pudendaalista ponnistusvaiheessa? Mitä haittoja näistä voi olla vauvalle?

  • Elämääni.

    Blogi on avoin päiväkirjani, aitoja tunteita ja ajatusteni virtaa. Mielipiteitä, kuulumisia ja kiinnostuksen kohteita!
    Aloin pitää blogia odottaessani toista tyttöäni ilman elinennustetta kehitysvamman vuoksi. Elli syntyi ja menehtyi tammikuussa 2015. Esikoistyttöni Lilja on syntynyt 8/2013 ja pähkinä-pojat Venni 11/2015 ja Alvin 3/2018. Perheeseeni kuuluu myös aviomies- Eetu sekä Irlanninsusikoira- Atlas.

  • Tilaa (15e + pkt) -> [email protected]

  • Yhteistyössä