torstai, 16. marraskuu 2017

Neuvolakuulumiset ja lähete pelkopolille (23+3)

Tänään oli neuvola, raskausviikkojen ollessa 23+3. Tähän aikaan raskautta vauva painaa normaalisti noin puoli kiloa ja on vajaat 30cm pitkä. Vauva voi jo kuulla ääniä ja reagoi niihin.


Olen voinut hyvin, päivittäiset päänsäryt ovat hellittäneet ja vaivaavat vain satunnaisesti. Paineentunne ja supistukset ovat vähentyneet, toisaalta muistuttelevat heti itsestään, jos rasitan itseäni fyysisesti. Tänään esimerkiksi portaiden nousu neljänteen kerrokseen sai aikaan kovat supistelut ja loppu päiväksi kunnon paineentunteen alakertaan. Liitoskivut, varsinkin häpyluun vihlonta aiheuttavat sen, että kävelen jo kuin Aku-ankka.


Neuvolassa tuttu hoitajani oli lomalla mutta oikein mukava käynti oli sijaisenkin kanssa. Hemoglobiini oli hyvä ja verenpaineet samoin. Painoa minulle on tullut normaaliin tapaan. Vauva taisi lähteä sykkeiden kuuntelua karkuun koska sykkeitä ei meinattu löytää millään. Lopulta saatiin kuitenkin kuulla hyvä jumputus, 140 tienoilla.


Sf-mitta oli vain 19 eli kohdun koko olisi saanut olla isompi. Onneksi meillä on jo sovittu vauvan painokontrolli joulun alle. Painokontrollin yhteydessä tarkistetaan myös kohdunsuun- ja -kaulan tilanne, joten lääkärineuvolaan minun ei tarvitse erikseen mennä.


Otin nyt neuvolassa puheeksi asian, mikä minua on jäänyt vaivaamaan kahdessa kolmesta aiemmasta synnytyksestäni. Epiduraalin laittoon liittyvä käsittämätön kipu!

Avautumisvaiheet ovat olleet pitkiä varsinkin luomuna käynnistyneissä (n.14h) ja erittäin kivuliaita koko tuon ajan. Tuon 13-14h jälkeen keskimmäisessä raskaudessa sain ponnistettua kalvot puhki mutta kahdessa ne puhkaistiin koska en auennut 6cm eteenpäin kipujen vuoksi. Esikoisen synnytyksessä tuossa samassa yhteydessä sanottiin, että kannattaa laittaa epiduraalipuudute ja annoin luvan. Sitä laitettiin kuitenkin monen monta kertaa tuloksetta ja kipu oli aivan kamalaa. Mieheni laski selästäni löytyneen ainakin 8 epiduraalineulan reikää. Minulta meinasi lähteä kivusta taju, sattui juuri siihen kohtaan mihin neulaa työnnettiin. Toki samaan aikaan päällä olivat kovat ja voimistuvat supistukset. Jalkani elivät omaa elämäänsä ja sätkivät sinne tänne. En ole koskaan tuntenut kovempaa kipua ja vauvan sydänäänetkin heittelivät epiduraalin laiton aikana. Lopputulos oli, että tärisin ja oksentelin mutta aukesin tunnissa niin että pääsin ponnistamaan.

Keskimmäiseltä sain spinaalipuudutuksen ja tunti siitä ponnistin itse kalvot puhki ja seuraavalla työnnöllä vauvan. Erittäin ihana kokemus!

Kolmannessa synnytyksessä ainoa toiveeni oli, etten halua epiduraalia kamalan kokemukseni vuoksi, mutta kuinkas ollakaan, kun olin sen 6cm auki, niin kävi sama kuin aiemmin ja homma ei edennyt kivuista huolimatta enää senttiäkään. Lääkäri ja kätilö hokivat, ettei näin hitaalla avautumisella kannata missään nimessä spinaalipuudutetta laittaa, kun sen vaikutus lakkaa parissa tunnissa vaan pitää laittaa epiduraali kalvojen puhkaisemisen yhteydessä. Selitin tuskieni keskellä, että aiemmatkin ovat syntyneet tunnin sisällä vesien menosta. Kätilö vain hoki, että on harvinaista, ettei minulle ole onnistunut laittaa kivuitta epiduraalia että kyllä se nyt varmasti sujuu ja saan pitkän helpotuksen. Niissä tuskissa olisin antanut vaikka käteni amputoitaviksi, jotta saan helpotusta, joten luotin kätilön sanaan. Sama kuitenkin toistui ja kipu oli valtavaa. Lopulta epiduraali saatiin kuitenkin laitettua ja synnytys meni hyvin. Olin kuitenkin hyvin pettynyt siihen, että koin tuon kivun uudestaan eikä minua oltu sen suhteen kuunneltu. Esikoisen synnytyksessä kipu kuitattiin ”sinulla oli huono selkä laittaa” ja kuopuksen kohdalla ”sinulla oli huono kokemus taustalla, niin varmaan kuvittelit kivun”. Sellaista kipua ei kuvittele yksikään ihminen, vaikka olisi millainen mielikuvitus!

Ajattelin tuolloin, että noh, kaikki meni muuten mukavasti niin en jaksa alkaa asiaa selvittämään mutta nyt uuden raskauden myötä huomaan ajattelevani asiaa usein ja se pelottaa minua toisin kuin synnytys ylipäätään.  Neuvolan kätilö oli sitä mieltä, että voisin ehdottomasti hyötyä pelkopolilla käynnistä, jossa saisin kertoa kokemuksestani ja saisin ehkä vastauksia. Siellä kävisimme myös synnytykseni läpi potilastiedoistani ja voisimme kirjata ylös, miten toivon, että tulevassa synnytyksessä tässä asiassa toimitaan. Minua on myös jäänyt mietityttämään, että muistelisin, jokaisen synnytykseni aikana seurattaneen minun matalaa sykettäni ja käsittääkseni epiduraali laskee verenpainetta entisestään. Nyt odottelen aikaa äitiyspoliklinikan pelkopolille. Mielenkiintoista kuulla mitä siellä sanotaan!


Onko teillä jollain mennyt epin laitto mönkään? Voisiko taustalla olla esimerkiksi jokin rakenteellinen vika tuossa kohtaa selkää mihin epiduraali laitetaan? Spinaalihan laitetaan eri kerrokseen ja sen laitto ei minulla tuntunut missään!


heart-2751681_1280.jpg



perjantai, 27. lokakuu 2017

Rakenneultra

Eilen kävimme rakenneultrassa raskausviikkojen ollessa 20+3. Poikanen vastasi viikkoja 20+0, mikä sinällään siis ihan normaalia kun paino kuitenkin vaihtelee matkan varrella. Välillä kehittyy muut jutut kuin paino ja sitten taas saatetaan ottaa painossa spurtti. Tosin meille on jo sovittu joulukuulle painokontrolli koska Venni syntyi sen verran pienenä.

Kaikki rakenteet saatiin hyvin katsottua ja kaikki oli mallillaan. Mistään ei jäänyt epäilyksiä tai huolia. On ihanan helpottavaa  ja huojentavaa kuulla "näyttää normaalilta, vastaa viikkoja jne.". Matkalla ultraan sanoin Eetulle että oikeastaan ensimmäisen kerran Ellin ajan jälkeen minusta oli oikeasti mukava mennä ultraan ja menin sinne luottavaisin mielin. Toki pieni jännitys kuuluu asiaan, mutta nyt voin sanoa että tunsin rinnassani enemmän intoa kuin pelkoa astellessani poliklinikan ovista sisään. Toki sitä on aina hiukan katkera kun minulta on viety ne raskausajan vaaleanpunaiset lasit ikiajoiksi, mutta tämä raskaus on kuitenkin jo paljon helpompi henkisesti kuin heti seuraava vauvan menetyksen jälkeen. Vennin pähkinäraskaudesta en muista juuri mitään. 

Nyt olen jotenkin asennoitunut muutenkin eri tavalla, johtuen ehkä siitä että tämän vauvan jälkeen raskaudet ja vauvat saavat osaltamme jäädä, ainakin jokuseksi vuodeksi. Mietin jopa ensi kertaa ottaisinko vauvalle äitiyspakkauksen vaikken todellakaan välttämättä siitä mitään tarvitse. Ihan vaan sen fiiliksen vuoksi. Oikein on varmasti tehdä kummin vain. Tämän vuoden pakkaus oli myös eka näihin neljään vuoteen mikä miellyttää pääsääntöisesti omaa silmääni. Saa nähdä...kohtahan tuon saisi tilata. Toisaalta 170e:lla saisi ostettua jotain meille oikeasti tarpeellista. Vauvalle pitäisi hankkia uusi patja pinnasänkyyn. En ole ostellut vielä muuta kuin pari bodya kirppikseltä. Ainiin ja itkuhälyttimet rikkoutuneiden tilalle. Vauvakirjakin pitäisi hankkia. Olen melko ahkerasti täytellyt Liljan ja Vennin kirjoja. Voisinkin tehdä niistä jonain päivänä oman postauksen.

Vointiani on muutamasti kyselty. Paineentunnetta on noin viitenä päivä seitsemästä, samoin pääkipua. Paineentunteen aiheuttaa selkeästi fyysinen kuormitus ja touhuaminen. Koetan sitten heti ottaa vähän iisimmin jos siltä alkaa tuntua. Nyt vaivaksi on tullut myös iskias-kipu joka osaa olla todella kivulias vaiva! Ainakin Liljan aikaan muistan kärsineeni samasta suht samaan aikaan raskautta. Täytyy googletella venytysohjeita kun äitipolilla eivät osanneet neuvoa.

Vauva oli raivotarjonnassa ja istukka oli 1,5cm päässä kohdunsuulta. Se todennäköisesti siitä siirtyy vielä itsestään kauemmaksi kohdun kasvaessa. Muulloin se saattaa vaikuttaa synnytystapaan. Venniltä istukka oli aluksi osin kohdunsuun edessä mutta siirtyi kyllä, joten en ole yhtään huolissani asiasta.

Kotona odotetaan kovasti pikkuveljeä. Lilja kehuu mahaa ihanaksi ja on kertonut auttavansa äitiä sitten vauvan hoidossa. Lilja jopa kysyi saisiko vauva nukkua hänen vieressään mutta kun muistuttelin että vauva herää yleensä usein yössä itkeskelemään maitoa tai jos vaippaan on tullut jotain, niin kuulema saakin nukkua äidin ja isin huoneessa. Venni ei vielä ymmärrä asiaa, vaikka on puhuttu että meidän Venskusta tulee isoveli <3

Poikanen rv20+3 332g

IMG_1332.jpg

IMG_1330.jpg

 

 

tiistai, 10. lokakuu 2017

Paniikkiultrassa

Tähän saakka raskaus edennyt mukavasti, ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä. Nyt kuitenkin vajaan viikon ajan olen kärsinyt selkeästä paineentunteesta, aluksi iltaisin mutta nopeasti jo pitkin päivää. Samalla raskausviikolla  (rv17) alkoivat aikoinaan myös esikoiseni rajut supistelut ja paineentunne, jonka seurauksena makasin osastolla 6 viikkoa.

Soitin maanantaina tuntemuksistani neuvolaan ja terveydenhoitaja teki oitis lähetteen äitipolille. Pääsin ultrattavaksi seuraavana päivänä. Minua särkee myös päivittäin päätä, mutta sen olen ajatellut normaaliksi raskausvaivaksi kun hormoonitoiminta on aikamoisessa myllerryksessä. En ole voinut olla miettimättä miten ihmeessä lapsiperheen arki pyörii jos joutuisin sairaalaan vuodelepoon, tosin raja osastohoitoon lienee se n.23 viikkoa minne minulla on vielä reilu kuukausi matkaa...

Kiitos äitini, Eetu pääsi mukaan ultraan tällä kertaa. Lääkäri tutki ja ultrasi kohdunsuun ja -kaulan tilanteen. Olimme erittäin huojentuneita lääkärin todetessa ettei paineentunne ja muutamat kipeät supistukset olleet vielä saaneet tuhoa aikaiseksi! Huh! Sain ohjeen ottaa mahdollisimman rennosti koska lepo auttaa ja tilanne tarkistetaan virallisessa rakenneultrassani 26.10.

Kahden pienen lapsen kanssa kotona ollessa lepo on toki helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun mies tekee pitkää päivää töissä. Liljan kerho 3x viikossa vähän rauhoittaa arkea ja paljon on toki myös omasta asenteesta kiinni. Olen tarkka että lelut kerätään oitis omille paikoilleen, sängyt on pedattu ja pyykkihuolto rullaa, mutta nyt on laitettava taas asiat tärkeysjärjestykseen. Maailma ei kaadu jos lojumaan unohtuneet lelut kerätään vasta illalla isin autellessa kotona tai jos puistoilun sijaan luetaankin kirjoja kotisohvalla.

Mukavaa vastapainoa kotiarkeen olen saanut keikkatöistä kodin ulkopuolella, mitkä saavat nyt oitis jäädä. Toivottavasti palavereissa ja kokouksissa istuminen ei aiheuta supistelua tai paineentunnetta, aika näyttää. Olen nauttinut kovasti uusista luottamustoimistani joita olen aloitellut kesän ja syksyn aikana.

Ultrassa vauva painoi n.216g ja vastasi viikkoja 17+6, raskausviikkojen ollessa 18+1. Kaikki siltä kohdin mallillaan. Sukupuolielimet näkyivät selkeästi vaikka tiesimmekin jo että poika on tulossa. Rakenteita katsottiin pääpiirteittäin, sydän näytti hyvältä kuten myös aivojen rakenne, munuaisetkin löydettiin sekä virtsarakko. Suorat sääret ja nilkat, oikean pituiset reisiluut. Selkäranka oli kaunis käsissä viisi pientä sormea. Ihana pikkupoikaseni <3

Pieni mies piti paljon käsiä kasvojensa edessä mutta saatiin me yksi hymykuvakin muistoksi!

IMG_1328.jpg

 

 

keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Nt-ultra

Tänä aamuna suuntasin taas äitiyspoliklinikalle Jyväskylään, vuorossa oli nt-ultra. Ensimmäistä kertaa Eetu ei päässyt mukaan koska lapset sairastuivat ja heidän kanssaan oli jäätävä kotiin. Sain onneksi ystäväni mukaan tueksi ja turvaksi.

Menin ultraan melko kevyin mielin koska Nipt-tutkimuksen tulokset olivat puhtaat. Toisaalta tiedostaen kyllä, että on lukuisia asioita tuon testin ulkopuolelta mitkä voivat olla vinossa.

Ruudulla loikoili tyytyväisen oloinen pieni vauva kuin rantalomalla konsanaan. Kädet pään alla ja jalat koukussa pötkötellen. Ihana pieni ihminen! Minun poikaseni! Lääkäri sanoi, että hän oli oikein mallioppilas kuvattavana olemisesta, kaikki saatiin katsottua tarkasti. Aivopuoliskot olivat täydellisen symmetriset, munuaiset ja virtsarakko näkyivät hyvin. Niin täydellinen vaikka vielä niin pikkuinen! Jos oikein ymmärsin, niin kokoa on tällä hetkellä 7cm. Jalat ja kädet alkoivat vipeltää ruudulla ja me ihastelimme pientä mönkijää. Isikin sai kotiin neljä kuvaa pojastaan.

Vauva vastasi viikkoa isompaa kuin varhaisultrassa, 13+2. Aiemmin kyllä todettiinkin, ettei niin aikaisilla viikoilla voi vielä laskettua-aikaa varmistaa, kun vauvat ovat niin eri kokoisia. Virallinen laskettu-aika on nyt sitten 12.3 2018.

Tällä kertaa osallistuimme sikiöseulontaan, jotta saimme selville myös istukkaan liittyvät arvot. Vennin raskaudessa jouduttiin käymään painokontrolleissa, emme olleet osallistuneet ns. perus-seulontoihin. Nyt nuo istukka-arvot näyttivät normaaleilta. Trisomioihin liittyen meillä on tässä raskaudessa matalat riskit. Trisomia-21 (Down) riskiluku 1: 14 000, Trisomia-13 & -18 (Patau ja Edwards) 1: 100 000. Niskaturvotus oli 1,4mm.

Saimme ajan rakenneultraan lokakuun loppuun sekä painokontrolliin joulukuulle. Painokontrolli tuli johtuen Venni-veljen sirosta rakenteesta. Halutaan ettei ns. vahingossa kasva pienenä. Ihan hyvä! Sain myös itse valita, haluanko rakenneultraan kätilön vai lääkärin, halusin lääkärin.

Ihania uutisia siis tänään <3

21392561_10214411220976358_1233328279_o.

 

 

 

tiistai, 29. elokuu 2017

Nipt-tulokset saapuivat!

Syntymäpäivä ei voisi paremmin alkaa kuin puhelulla äitiyspolilta.

Kävimme reilu viikko sitten nipt-tutkimuksessa ja tulokset olivat vihdoin saapuneet!

iStock_000013296921Small-285x280.jpg

Kätilö kertoi, että meille on tulossa poika jolla ei ole ainakaan kolmea yleisintä trisomiaa. Olen niin onnellinen, voi että…pieni poikanen! Vennin kanssa ei tule suurta ikäeroa, joten tosi kiva että veljestä saa leikkiseuraa! Lilja toivoi ehkä enemmän siskoa mutta kun kerroin hänelle kerhon ovella tulevasta toisesta veljestä, hän totesi ilahtuneena ”Voi ihanaa, sitten mulla on kaksi ihanaa veljeä!”

Tänään on varhaisultran mukaan 11+2 eli kohta ovat takana myös ns. riskiviikot. 6.9 on ultraus ja nyt voin mennä sinne huomattavasti kevyemmin askelin!

images.jpg

  • Elämääni.

    Blogi on avoin päiväkirjani, aitoja tunteita ja ajatusteni virtaa. Tällä hetkellä raskausaika pinnalla.
    Aloin pitää blogia odottaessani toista tyttöäni ilman elinennustetta kehitysvamman vuoksi. Elli syntyi ja menehtyi tammikuussa 2015. Esikoistyttöni Lilja on syntynyt 8/2013 ja pähkinä-poikani Venni 11/2015. Perheeseeni kuuluu myös aviomies- Eetu sekä Irlanninsusikoira- Atlas.
    Odotan neljättä lastamme syntyväksi maaliskuussa 2018!

  • Tilaa (18e + pkt) -> riikka.happo@hotmail.com

  • Yhteistyössä