Säde kirkas tuolta kaukaa jostain,
pilven takaa, kevään maasta,
muistuttaa minua elämästä.
Lämmittää, valaisee ja tanssii iloisesti
kostealla koivunlehdellä.
Kilpaa kipuni kanssa.

Pilvet väistyvät ja lämpö valtaa
kehon ja mielen.
Aivan hiljaa ajatusteni huonossa seurassa,
tartun sinua kädestä, varovasti
koska kätesi on hento ja hauras.

Ei sinua vie kevään tuulet ei sateet,
ei ajat kauniitkaan. Ei muistojen kultareunat,
tee kaipuusta kauniimpaa.

kevat_kukka.jpg