Kesä sai yllättävän käänteen kun plussasin tässä kuussa raskauden, toivotun sellaisen!

Ollaan vielä aivan alussa, tämän päiväisen varhaisultran mukaan rv6+5. Kuukautisista laskettuna rv7+2, ja sillä nyt mennään raskausviikon 12 ultraan saakka. Matkaa toki on tuolle viikolle 12, joka on myös jonkinlainen raja "kriittisille viikoille" johon mennessä koetaan eniten keskenmenoja. Olen kuitenkin luottavaisin mielin matkassa, mutta toki oma pääkoppa asettaa kaikenlaisia etappeja ja rajapyykkejä. En totta puhuen tiedä, onko kaikilla odottajilla tällaisia ajatuksia vai pelkästään minulla, aiemmin lapsensa menettäneellä, vaikkei keskenmenosta tai kohtukuolemasta ollutkaan kysymys.

Minulla ei ollut suoranaista "vauvakuumetta" ennen tätä raskautta, mutta sieltä se nosti kyllä nopeasti päätään plussattuani, onnellisuus ja kiitollisuus raskaaksi tulemisesta. Lilja ja Venni ovat niin ihania lapsia, maailman rakkaimpia, että kyllä sitä miettii mistä muusta voisin itse saada niin pyyteetöntä ja aitoa iloa ja onnea kuin lapsistani. Kohta niitä on yksi lisää!

On mielenkiintoista heitellä ilmoille ajatuksia sukupuolesta. Vaikka tietenkin on tärkeintä saada vauva kotiin, mukaan tavalliseen arkeen, on silti mielenkiintoista saada tietää kumpi on tulossa. Tämän tiedon meille antaa Nipt-verikoe, joka otetaan kädestäni verikokeella rv10+1. Testin vuoksi kävin myös tänään varhaisultrassa tarkistuttamassa raskausviikot.

Nipt-testissä löydetään trisomia-21 (Down) >99% tarkkuudella, trisomia-18  (Edwards, joka oli toisella tyttärellämme) n.98% tarkkuudella sekä trisomia-13 (Patau) n. 80% sekä Turnerin oireyhtymästä testillä löydetään n. 95%. Nipt-testi ei tosiaan ole niin tarkka kuin lapsivesipunktio, mitä meille myös suoraan tarjottiin taustamme vuoksi, mutta emme siihen halua keskenmenoriskin vuoksi. Tämä Nipt-tutkimus johon osallistumme on suppeampi kahdesta eri Nipt-kokeesta, haluamme vaan mielenrauhan ettei ole noita kolmea yleisimpää. Jos on, niin sitten mennään taas niillä korteilla. Todennäköisyys on kuitenkin suurempi ettei mitään poikkeavaa ole, ja se taas luo rauhaa odotusaikaan. Toki tiedän, että trisomia-18:kin on osunut kaksi samaan perheeseen vaikkei se ole periytyvää, vaan sattumien summaa. Tuudittaudun ajatukseen että ainakin nyt tietäisin millaisilla aseilla lähteä taisteluun.

Fiilis on onnellinen, etuoikeutettu mutta samalla jännittynyt. Minulla on kuitenkin tunne että kaikki menee pääpiirteittäin hyvin. Mikään kolmesta aiemmasta raskaudestani ei ole ollut "elämäni ihaninta aikaa" enkä oleta että kaikki olisi nyttenkään mitään ruusuilla tanssimista. Turvotukset on valtavat, maha teki stopin ja voisin vetää purkillisen fetaa joka käänteessä. Mutta hei, tää on kaiken arvoista!

Kuvan tyypin odotettu saapumisaika on tähän tietoon maaliskuun puolivälissä! Syke näkyi ja rakas oli oikeassa paikassa!

IMG_20170728_200839.jpg