Huomenna pyörähtää käyntiin raskausviikko 14! Vointini on ollut oikein hyvä, ainoastaan matalat verenpaineet vaivaavat ja aiheuttavat ajoittain huimausta ja päänsärkyä. Pientä närästystä ja sen sellaista mutta se "kuuluu pakettiin".

Eilen säikähdin todella kovasti kun alkuillasta aloin vuotaa verta, kirkasta punaista verta! Itkin hysteerisesti ja hoin että tähänkö tämä nyt päättyy, joudunko tämänkin lapsen antamaan pois? Alkujärkytyksen jälkeen koetin ajatella positiivisesti, kipuja ei ollut ja tiesin että niukka vuoto voi olla myös vaaratonta eikä aina suinkaan olisi kyse keskenmenosta.

Soitin kuitenkin oitis äitiyspoliklinikalle koska neuvola oli jo kiinni. Sieltä ohjeistettiin kipaisemaan oman terveyskeskuksen päivystykseen ja jos sieltä en tarvitsemaani apua saisi niin sitten heille lähetteellä ultraan. Hyvin pian istuinkin jo tk:n odotusaulassa, vatsani oli kipeä mutta tiesin sen johtuvan suunnattomasta jännityksestä.

Kuuluisiko syke? Olisiko ultraus-mahdollisuutta? Liikkuisiko vauva? Joutuisinko vielä tänään synnyttämään sen pienokaisen johon olin jo kiintynyt ja hänet ultrassa toistamiseen nähnyt? Eihän tämä nyt voisi mennä näin? Eihän?! Olinko tehnyt jotain väärin? En. En ollut edes treenannut moneen päivään eikä treenissä ollut tuntunut koskaan mitään vatsassa kuten ei muulloinkaan. Ei supistuksen tyyppisiä tuntemuksia eikä mitään kipuja. Mitä tapahtuu?

Olin huojentunut kun minut otti vastaan tuttu naislääkäri jolla olin käynyt aiemminkin  "neuvolalääkärimme sijaan" kun oikealla neuvolalääkärillämme en asioi Liljan odotusaikana sattuneiden asioiden vuoksi.

Kerroin että minua jännittää kamalasti. Ultratessa oli alkuun pitkä hiljaisuus ja mietin jo että nyt ei varmaan näytä hyvältä. Lopulta lääkäri käänti näytön minuun päin ja sanoi että "rauhoitetaas äitiä heti alkuun, täällä oikein iloisen oloinen kaveri touhuaa".

Voi että sitä helpotuksen tunnetta! Mitään merkkejä keskenmenosta ei sinänsä näkynyt ja kaikki näytti onneksi normaalilta. Kuulema pieni verenvuoto yleensä johtuu esimerkiksi jostain mikä ärsyttää kohdunsuuta ja laittaa sen vuotamaan mutta nyt ei mitään selkeää syytä näkynyt. Kohdunkaulaa oli 4,5cm jäljellä, sisäsuu kiinni ja ulkosuu vähän auki kuten aiemmin synnyttäneillä kuuluukin olla. Vuoto ei ollut runsasta ja jäi mysteeriksi. Olen ravannut tuosta lähtien vähän väliä wc:ssä tarkastamassa tilanteen ja se on onneksi rauhoittumaan päin. Toivotaan että loppuu pian kokonaan eikä uusiudu! Tuollainen säikäyttää pahasti vaikka kaikki näyttikin olevan kunnossa. Jos vielä maanantaina vuotaa niin varaan oitis lääkärin kehoituksesta ajan uuteen ultraan.

Olin alkanut miettiä jo ensi maanantaita jolloin minulla on soittoaika Kyssistä NIPT-tutkimuksen tuloksista. Tänään puhelimeni yllättäen soi ja minulle kerrottiin että tulokset olivat jo tulleet! Puristin Eetua jalasta ja sanoin luuriin että "hui kamalaa. No kerro ihmeessä!".

"Teille on tutkimuksien perusteella tulossa terve poika"!

Voi sitä ilon ja onnen määrää, helpotuksen aaltoa mikä ylitsemme pyyhkäisi! Totesin puhelimen toiseen päähän että "Voi miten ihanaa, ihanaa, ihanaa! Terve poika! Hienoa! Ja poika! No ihanaa ois ollut vaikka olisit sanonut että tyttö mutta ihanaa että on poika ja tyttö! Millainen poika meidän perheeseen syntyy kahden tytön jälkeen? Mahtavaa! Kiitos sinulle!"

Olipa ihania uutisia, tästä on mukavaa suunnata viikonlopun viettoon. Pääsen shoppailemaankin vielä odotusaikana, meillä kun on kaikki pinkkiä sattuneesta syystä! Tieto siitä ettei lapsellamme ole ainakaan kolmea yleisintä kromosomipoikkeavuutta auttaa jo pitkälle. Ultrissa kaikki on näyttänyt normaalilta ja oma vaistoni sanoo että kaikki on kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa! Toivotaan nyt vain että tuo verentulo tosiaan loppu, siltä se ainakin nyt näyttäisi.

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat! <3