Pääsin jo eilen ekaan neuvolaan, raskaus alkaa konkretisoitua! Vastassa oli minulle uusi terveydenhoitaja joka tuurasi häntä jonka kanssa Ellin aikaan asioimme. Hoitaja oli oikein mukava ja tunti vierähti kuin siivillä! Paljon oli tuttuakin asiaa, kävimme läpi ruokavaliota ja liikuntaa, sukumme sairauksia ja muuta mikä voisi raskauteen vaikuttaa. Normaaleja juttuja siis!

Olen ikuisesti kiitollinen ihanalle personal trainerilleni Marjolle että ehdin tässä välissä saada kuntoani kohotettua ylöspäin. Marjon ohjauksessa uskallan myös jatkaa liikkumista niin pitkälle kun se hyvältä tuntuu. Aiemmissa raskauksissa supistelut ovat estäneet urheilun jo melko aikaisin mutta saa nähdä miten nyt käy! Toivotaan että saisin liikkua mahdollisimman pitkälle! Myös ruokavalioni on nyt ollut hyvin terveellinen ja monipuolinen ja aion jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin. Toki söin aiemminkin melko hyvin mutta nyt olen karsinut vielä turhia sokereita ja rasvoja pois. Raskauden aikaiseen herkkujen syömiseen en aio sortua, se on varma! Jospa se raskausdiabeteskin pysyisi loitolla vaikka eihän se aina ole omasta ruokavaliosta tai kiloista kiinni. Tänä aamuna kävin labrassa kilpirauhaskokeissa kilpparin vajaatoimintani vuoksi, raskausaikana arvoja ja vointia seurataan tiheämmin.

 

painot.jpg

 

Puhuimme neuvolan terveydenhoitajan kanssa myös siitä että on normaalia jos uusi raskaus alkaa nostaa erilaisia ajatuksia pintaan. Esimerkiksi Ellin-kaipuu saattaa alkaa tuntua sietämättömältä (toki se on sitä välillä muutenkin) tai aiempien raskauksien menettämisen pelot nostavat liikaa päätään. Hoitaja muistutteli että aina on mahdollista päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa, jonkin aikaa kävimmekin Ellin kuoleman jälkeen Eetun kanssa yhdessä kunnes emme saaneet enää siitä oikein mitään irti. On aivan normaalia että kaikenlaisia tunteita voi tulla eteen eikä se silti vähennä sitä tosiasiaa kuinka onnellisia olemme tästä raskaudesta. Vaikka ei olisikaan mitään aiempia kokemuksia raskaudesta niin tunteet ailahtelevat ja vaihtelevat silti läpi raskauden, syytetään vaikka hormooneja.

 

Se päivä kun plussasin oli yhtä tunteiden myrskyä. Kyynelehdin onnesta, olin saanut taas etuoikeuden tulla äidiksi, sisälläni kasvaa pieni ihme. Samaan hengenvetoon itkin tyhjää syliäni, pieni tyttäreni on viety enkä saa häntä lähelleni enää koskaan vaikka kuinka haluan, rukoilen ja pyydän. Puhuin ystäväni kanssa että olen sitä mieltä että Elli on varmasti onnellinen meidän puolestamme, saamme iloa arkeen uuden vauvan myötä. Ei Elli haluaisi että isi ja äiti ovat surullisia. Ehkäpä Lilja saa nyt sisaren leikkikaveriksi kotiin saakka. Näin tämän kuuluu mennä, elämässä tapahtuu välillä huonoja ja surullisia asioita mutta kyllä se aurinkokin välillä paistaa ja sen pitää antaa paistaa kun on sen aika!

 

Oli ihanaa ja samalla hämmentävää kun hoitaja antoi käteeni tyhjän, kauniin neuvolakortin. Toivon että siihen tulee mahdollisimman vähän merkintöjä. Liljan raskaudessa tila meinasi loppua kesken kun ravasimme ultrissa viikottain enneneaikaisen synnytyksen pelossa ja Kyssissä maatessani ultrattiin harva se päivä. Ellin neuvolakortin käyrät ja miinukset sekä plussat kertovat ihan omaa tarinaansa, voih mitä muistoja nuo kortit ovatkaan tulvillaan. Molemmilla tytöillä on omat ”muistojen laatikot” joissa nuo kortit pysyvät tallessa, täytyykin joskus bloggailla noista laatikoista jotta kuulen mitä kaikkea teidän lastenne laatikot sisältävät! Liljan laatikko kasvaa kasvamistaan ja on jo pullollaan ihania muistoja mutta Ellin laatikko on minulle arvokkain aarre-arkku maanpäällä. Se ei enää kasva mutta on sitäkin arvokkaampi. Nyt voin alkaa kasata kolmatta laatikkoa ja toivottavasti siitä loppuu joskus tila kesken ja joudun aina ostaman suuremman!

 

Neuvolan terveydenhoitaja laittoi minulle lähetteen äitiyspoliklinikalle varhaisultraan jotta saamme tarkat raskausviikot selville. Tätä tietoa tarvitsemme esimerkiksi siihen jos haluamme mennä aikaisilla viikoilla HYKSiin sydänultraan johon pääsemme automaattisesti taustan takia jos haluamme. Saamme myös varhaisultrassa nähdä että vauva on siellä missä pitääkin ja että syke näkyy. Syke näkyy yleensä rv6+ viikosta lähtien, kuulema. Laskujemme mukaan nyt ollaan viikolla 5+0, saattaa olla mahdollista että viikot ovat myös 9+0. (Jos yhdet menkat ovat tulleet eikä testi ole näyttänyt plussaa vielä niin alussa, näin on käynyt minulle aieminkin!)

 

Äitiyspoliklinikalta soitettiin minulle jo eilen ja kysyttiin haluaisinko ajan istukkanäytetutkimukseen koska aiemmalla lapsella on todettu kromosomipoikkeavuus. Istukkatutkimuksen etu lapsivesitutkimukseen nähden on se, että tutkimus voidaan tehdä jo raskauden 11. - 12. viikolla. Todennäköisesti käynti olisi silloin laitettu noille viikoille suoraan. Sanoin että haluan ensin kuulla tietoa tuosta näytteestä enkä muutenkaan todennäköisesti halua näytettä otattaa jos ei raskausviikon 12 ultrassa näy mitään poikkeavaa koska ohutneulanäytteissä on aina keskenmenoriski. Vaikka keskenmenoriski onkin pieni niin istukkanäytteessä kuin lapsivesipunktiossa niin keskenmeno on aina 100% lapsen menetys sille jonka kohdalle se osuu. Tätä ajattelee jotenkin ehkä erilailla nyt kun on sattunut omalle kohdalle se että ensin lapsi meinasi syntyä pikkukeskosena vaikka se on todella harvinaista ja sitten toisella lapsella todetaan vaikea kromosomipoikkeavuus. Se että kaikki ei mene kuin oppikirjoissa ei siis ole mitenkään tavatonta, ainakaan minulle! Varsinkin kun sikiöseulonan tulokset eivät vaikuta siihen pitäisimmekö lapsemme vai emme niin mielestäni on melko typerää tehdä turhia riskejä matkan varrelle. Jos jokin näyttää siltä että jotain voisi olla hullusti, on asia eri koska voisimme mahdollisesti tutkimuksilla auttaa lasta. Silloin riskinotosta voisi olla hyötyä. Lääkäri laittoi ajan meille sitten raskausviikolle 8.

 

Ellin kotiintuloa varten varatut pienet vaatteet ovat edelleen yhden lipaston laatikossa. Muutama päivä sitten niitä kävin läpi. Ehkä tuleva lapsi saa niitä käyttää, toivotaan. Kyseessä siis sellaisia vastasyntyneen kokoisia vaatteita,n.50cm. Joskus ne näyttivät minunkin silmääni ”ihanan pieniltä” mutta Ellin vaatteiden jälkeen ne näyttävät melko isoilta. Toivottavasti pikkuruinen toppapukukin pääsisi tällä kertaa käyttöön asti...muistan kun ajattelin teholla kun lääkärit väläyttelivät kotiin pääsystä että Elli mahtuisi tuon puvun hihaan..voi että miten minulla onkaan ikävä sitä pientä neitiä!  On varmasti outoa joskus pitää sylissä normaalin kokoista vastasyntynyttä, kait sekin sitten tuntuu ”tosi isolta” 1 kiloisen jälkeen. Hassua.

Sen jälkeen mitä Ellin kanssa kävi, minun on ollut yllättävän (?) vaikeaa olla pikkuvauvojen seurassa. Jotenkin sitä on vain ajatellut että ”olisikohan Elli nyt tuon vauvan kokoinen” ja muuta vastaavaa. Tietenkään toisten onni ei ole minulta pois enkä ole kokenut olevani mitenkään kateellinen mutta kait se on kaipuu ja haikeus mikä mielen noissa tilanteissa valtaa vaikka olenkin toisten puolesta aidosti onnellinen. Ehkä vähän sama asia kun olen kuullut raskauksista ja nähnyt vauvamahoja. Takaraivoon piilee ajatus että ”voi kun tuolla menisi kaikki hyvin” tai ”voi kun minullakin olisi ollut kaikki noin hyvin”. Kun joku valittaa vaikkapa raskausajan närästyksestä, mikä toki voi olla todella rasittava ja kivuliaskin vaiva, en voi sille mitään että ajattelen ”voih kun tietäisit kuinka onnekas oletkaan jos tuo on ainoa raskausajan ongelmasi!” Uskon nykyisen raskauteni tasaavan noita ajatuksiani, varsinkin jos saan itse kokea ns. normaalimman raskauden kuin aiemmat. Toivotaan ja uskotaan niin!

Täytyy koettaa ajatella että tämä raskaus on tabula rasa, tyhjä taulu johon aika alkaa piirtää omaa taideteostaan. Ihana oma matkansa joka on varmasti omalla tavallaan täydellinen. Meillä on jo joulukuussa vauvaansa syntyväksi odottavien vanhempien facebook-ryhmä perustettuna jossa saamme jakaa jännitystä, iloja, suruja ja murheita. Laittele minulle yksityisviestiä tai kommentoi omalla nimelläsi tämän postauksen alle jos olet samassa tilanteessa ja haluat liittyä ihanaan porukkaamme! Ryhmä on vielä salainen joten sitä ei löydy haulla eikä sen jäseniä voi nähdä. Toisethan eivät halua raskaudestaan kertoa kuin esimerkiksi 12 viikon jälkeen jonne asti esiintyy eniten keskenmenoja. Tai rakenneultraan jotta nähdään ”onko kaikki kunnossa”. Itselleni on luontevaa kertoa heti koska puhuisin avoimesti myös keskenmenosta ja siitä ”jos jotain olisi hullusti”. Ellin kohdalla avoimuus oli uskomattoman suuri apu, vältyin monelta vaivaantuneelta tilanteelta, uskoisin. Meinaan lähinnä sitä ettei minun ole tarvinnut koskaan vastata kysymyksiin missä se vauva nyt on jota ison mahani kanssa kuukausia kannoin. Sain myös todella paljon erilaista vertaistukea kun puhuin asioista avoimesti. Se oli/on minulle myös erittäin terapeuttista niin odotusaikana kuin Ellin kuoleman jälkeenkin. Uskon että tämäkin raskaus on henkisesti raskas vaikka kaikki sujuisikin hienosti, päiväkirjalle on siis takuulla tarvetta! Olen ajatellut niin että ne lukevat joita kiinnostaa, ne joita ei kiinnosta voivat jättää lukematta.

Sain tällaisen ihanan paidan tuliaisiksi ulkomailta eräältä ihanalta ihmiseltä, eikös ookkin söde?!

Kikka-kolmonen%20003.jpg

Nyt siis odotellaan tuota noin kolmen viikon päähän ulottuvaa varhaisultraa ja nautitaan alkuraskaudesta. Seuraava neuvola on 30.4 jolloin nään tutun terveydenhoitajan. Sillä aikaa voimme vaikka lueskella neuvolasta saamiamme lippusia ja lappusia. Saimme neuvolasta kirjasen jossa toinen puoli on koottu äidin odotusaikaa käsitteleväksi ja toinen puoli on tarkoitettu isälle. Tosi hieno kirjanen! Harmi vaan että senkin saaminen neuvolasta loppuu koska se on kuulema niin ”mainostava”, jatkossa kirja pitää itse hakea apteekista! Uskomatonta miten kaikki asiat pitääkän tehdä vaikeaksi. Tuossa kirjassa käydään raskausviikot alusta loppuun saakka läpi vauvan, äidin ja isän näkökulmasta. Tosi hienoa että isäkin huomioidaan! Saimme myös Ellin aikaan tuon kirjasen mutta jotain muutoksia oli jo nyt tuohon vanhaan kirjaan. Kirjassa käsitellään raskausviikkojen lisäksi esimerkiksi tupakointia ja alkoholinkäyttöä raskausaikana, raskausoireita, isyyttä, seulontatutkimuksia, raskausajan tarkastuksia, seksiä raskausaikana, ruoka-asioita, yksin odottamista, synnytykseen liittyviä asioita jne. Monipuolinen paketti!

Kikka-kolmonen%20002.jpg

Minun täytyy lisäksi varata aika hammashuoltoon suuhygienistin tutkimukseen, odottaville äideille tarjotaan ilmaiseksi tuo tutkimus. Hieno asia! Apteekista on haettava neuvolan kehoituksesta omega-3:sia kun nuo Möllerin kapselit ei käy raskaana ollessa kun niissä on A-vitamiinia.Mitään erityisempiä raskausoireita ei ole ilmaantunut, ainoa ero aiempaan on ajoittainen väsymys jonka sain liikunnan avulla jo karkoitettua arjestani. Noh, se kuulunee asiaan kuitenkin. Olen myös valvoskellut vähän öisin mutta sillekin saattaa olla toisia selityksiä kuin raskaus.

Aurinkoista kevättä kaikille lukijoille!