Tänään suuntasin heti aamusta taas tutun lääkärin vastaanotolle ultraan. Tämä kerta jännitti enemmän aiempiin verrattuna koska tiesin että nyt päätettäisiin jotain synnytyksen suhteen. Aiemmilla kerroilla Eetu oli myös aina ollut mukana muttei päässyt tällä kertaa.

Aluksi istuin hyvän aikaa käyrilla ja kaikki oli hyvin. Pissakoe oli ok ja verenpaineet myös. Yläpaine vähän nousussa mutta selittynee stressillä. Kerroin että poikanen on liikkunut oikein hyvin. Minulla on ollut öitä jolloin on supistellut jopa 3h putkeen säännöllisesti 7-10min väleillä mutta myös öitä jolloin ei ole supistellut. Toisinaan on alkanut supistella myös päivisin. Henkisesti pärjäsimme Eetun kanssa pitkälle raskautta hyvin mutta loppua kohti on pelko vallannut ajatuksia, ”vielä ehtii jotain sattua”.

Siinä se rakas vauvamme oli, imeskeli ruudulla pieniä sormiaan ja teki taas kovasti hengitysharjoituksia. Lääkäri sai nyt napattua kuvankin herrasta, aiemmin kädet ovat olleet visusti naamalla. Lääkäri mittaili vauvaa ja kertoi painoarvion olevan vähän alle 2,5kg. Tänään raskausviikkoja 36+6 eli huomenna virallisesti jo täysiaikainen jätkä! Hienoa!

Vatsanympärysmitta laahasi eritoten edelleen, minimissään vastasi kokoa viikoilla 32 ja suurimmillaan kokoa viikoilla 34. Mittauksissa kun helposti tulee heittelyä. Istukan virtaukset kuitenkin näyttivät hyviltä ts.istukka toimii edelleen. Lapsivettä oli myös normaalisti, jos sitä olisi ollut niukasti olisi se voinut kertoa hapenpuutteesta.

Lääkäri sanoi että koska vauva kasvaa näin pienenä on varmasti vauvankin kannalta hyvä käynnistää synnytys viimeistään raskausviikolla 38. Viikolla 37 ei aktiivisesti ryhdytä vielä käynnistämään ellei vauvalla ole todellinen hätä. Vauva kasvaa todennäköisesti reippaammin sitten kohdun ulkopuolella. Kerroin että toivon kovasti ettei lääkkeelliseen käynnistykseen tarvitsisi mennä jottei vauva rasittuisi. Ballonki voitaisiin asettaa jos paikat minulla olisivat jo osin auki ja kypsät. Päätimme katsoa tilanteen.

Positiivinen uutinen oli että kokemani kovat menkkamaiset supistukset olivat tehneet työtään kohdunsuulla ja myös sisäsuu oli jo kuulema ainakin reippaasti kahdelle sormelle auki. Estettä lääkkeettömälle kypsyttelylle tuolla ballongilla ei siis olisi, huh! Hänen mielestään paikat olivat jo niin kypsät että saattaisi hyvinkin olla että poika päättäisi alkaa syntymään jo ennen raskausviikkoa 38. Hän teki minulle ”ronskin alatietutkimuksen” joka saattaisi vähän avittaa käynnistymistä jos vauva itse olisi jo valmis. Elli syntyi spontaanisti seuraavana aamuna tällaisesta ”kalvojen paukuttelusta”. Saa nähdä!

Sovimme hyvillä mielin käynnistyspäiväksi maanantain 23.11 jolloin raskausviikoja on kasassa 38+2. Viikonloppua vasten käynnistyksiä ei aloiteta ellei ole hätätilanne. Tuolloin ma aamuna menemme tuonne äitiyspoliklinikalle ja minulle asetetaan tuo ballongi. Kun se asetetaan niin käytännössä lääkäri ohjaa katetrin vauvan pään ja kohdunsuun väliin ja katetrin ballonki täytetään keittosuolaliuoksella. Katetri teipataan kiinni reiteeni ja vedän siitä muutaman kerran tunnissa ja sen pitäisi aiheuttaa kypsymistä kohdunsuulla.

Jos vielä käyrillä olon jälkeen tuntuu siltä että kykenen lähteä kotiin niin se onnistuu ballongin kanssa. Toki mielelläni lähden koska käynnistely voi viedä aikaa, kuten useista aiempaan postaukseeni liittyvistä kommenteistanne sain ymmärtää. Synnytyssupistusten kanssa voin sitten siirtyä kotoa synnytysvastaanottoon tai tulla sinne joka tapauksessa viimeistään seuraavana aamuna katsomaan mikä on tilanne ja kuinka edetään. Meillä on matkaa sairaalalle 45km ja Liljan hoitaja pitää odottaa ensin paikalle niin kovin kauaa en uskalla kotona kärvistellä...varsinkin kun paikat ovat jo noin auki, mitä sitten reilun viikon kiuluttua. Mieltäni rauhoittaa kun tiedän että viimeistään tuolloin alkaa tapahtua, Eetukin jää tuosta maanantaista alkaen kotiin. Lääkärin mukaan alkutilanne synnytyksen käynnistymiselle on niin hyvä että tuo ballongi todennäköisesti tehoaa minulla hyvin, jos pääsemme edes sinne saakka. Hän myös muistutti että täytyy tulla aiemmin synnytysvastaanottoon jos tuntuu jotenkin oudolta, juuri esimerkiksi vauvan liikkumisen suhteen.

Meidän joulukuisesta tuleekin sitten marraskuinen! Nyt alamme Liljan kanssa laittamaan hyvillä mielin kotiin vähän joulua, leivotaan torttuja ja laitellaan kotia. Eipähän tarvitse sitten vauvan kanssa hoitaa kaikkea ja Lilja tykkää. Monta viikkoa jo kysellyt joulukuusta!

Mietin tuossa että periaatteessahan uskaltaisin jo varata päivän vastasyntyneen valokuvaukseen, se kun totetutetaan 2 viikon sisällä syntymästä. Tietenkin jotain voi vielä tapahtua tai vauva tarvita sairaalaa syntymänsä jälkeen..pienellä varauksella siis toki. Ehtisiköhän nimiäiset pitääkin vielä ennen joulua?! Lilja syntyi 13.8 ja nimiäiset pidettiin 8.9...ei me silloinkaan kauaa aikailtu...nyt kuitenkin tiedä jo pitkälti mitä juhlilta haluamme..paitsi...nimi puuttuu!