Lasten saannin myötä joutuu vanhempana miettimään monia asioita kasvatukseen ja lapsen elämään liittyen, yksi niistä on lapselle tulevat mahdolliset kummit ja kaste.

Kastammeko lapsen jonkin seurakunnan tai kirkon jäseneksi vai emme? Jos lapsi kastetaan tulee hänelle valita lasta kristillisellä tiellä tukevat kummit jotka kuuluvat kirkkoon, jos taas lasta ei kasteta minkään seurakunnan jäseneksi, riittävät ns. siviilikummit. Kristillisen kummin tärkein tehtävä on ev.lut.kirkon mukaan kummilapsen puolesta rukoileminen. Koska kummius on erityistehtävä jota ei voida ottaa pois tai kummeja vaihtaa, on vastuu kummien valinnasta mielestäni melko suuri.


Suomen ev.lut kirkon mukaan kastettavalla pitää olla ainakin kaksi kummia jotka ovat kastettuja ja konfirmoituja luterilaisen kirkon jäseniä. Ylärajaa kummien määrälle ei ole. Näiden lisäksi kummina voi toimia evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen (lapsikasteen) hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva konfirmoitu henkilö, esimerkiksi ortodoksi tai katolilainen. Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia virallisena kummina. Ymmärtääkseni on kuitenkin mahdollista että siviilikummin titteleitä annetaan silti kristillisten kummien ohelle. Se taitaa olla melko yleistäkin nykypäivänä.

Kummeja voidaan tietyissä tilanteissa lisätä jos esimerkiksi kummit eivät ole pitäneet kummilapseen mitään yhteyttä tai ovat kuolleet, muuttaneet maasta tai eronneet kirkosta. Lisäys on mahdollista myös adoptiotilanteessa.


Kun Lilja syntyi, olimme Eetun kanssa yhtä mieltä siitä ettei häntä liitetä mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan vaan hän saa sen tehdä aikanaan itse jos haluaa. Mielestäni se että lapsi kastetaan ottaa tämän valinnanvapauden pois. Toki kirkosta voi aina erota halutessaan mutta ”suunta on jo määrätty” jos lapsi on kastettu. Tämä on tietenkin vain meidän mielipiteemme.

Toivomme myös että lapsemme saa avarakatseisemman opetuksen uskonnoista kun hän käy koulussa elämänkatsomustiedon tunneilla eikä uskonnon opetuksessa. Hän saa tavallaan täysin neutraalilta pohjalta tiedot joita sitten voi itse käsitellä. Millaisia kokemuksia teillä on tähän liittyen?


En myöskään usko että lapseni käännytetään taivaanportilta jos hänen vanhempansa ovat päättäneet olla kastamatta häntä. Sellaiseen Jumalaan en edes haluaisi tukeutua, eiväthän kaikki ihmiset ole edes kuulleet kristinuskosta (tai olkoon uskonto mikä vain niin kaikki eivät siitä ole kuulleet).


Liljalle valikoitui siviilikummeiksi meidän perheellemme läheinen pariskunta, toinen heistä on ollut hyvä ystäväni aivan lapsuudestani saakka. Asumme lähekkäin ja heilläkin on lapsia. Ajattelemme monista tärkeistä asioista elämässä samalla tavalla ja se oli yksi suuri syy miksi heitä halusimme pyytää Liljan tukijoiksi elämässä.

Olemme verraten paljon tekemisessä keskenämme ja ymmärrämme myös sen että vaikkemme hetkeen näkisi niin voimme aina turvautua toisiimme ja olemme kuitenkin aina toistemme olkapäänä jos tarve on. He ovat aidosti kiinnostuneita Liljan elämästä eikä yhteydenpito ole vain velvollisuus.


Jos vaikka minä kuolisin niin tiedän että he auttaisivat aivan varmasti Eetua kaikilla mahdollisilla tavoilla Liljan hoidossa. Näistä asioista kysyttiin ja puhuttiin silloin kun kummiutta pohdittiin. Jos olisimme tarvinneet kirkolliset kummit niin Lilja olisi jäänyt vaille näitä uskomattoman ihania kummejaan! Miten teidän lastenne kummit ovat valikoituneet?


Tämän pariskunnan molemmat osapuolet ovat myös sellaisia ihmisiä että voimme luottaa siihen että vaikka heidän keskinäiset tiensä elämässä eroaisivat niin Liljan kummius ei häviäisi mihinkään ja he molemmat olisivat silti taatusti osa Liljan elämää, aina.


Mielestäni kummius ei lopu rippikouluun tai 18 vuoden ikään, miten sinä ajattelet? Oletteko pyytäneet pariskuntia kummeiksi? Millä tavalla kummin virka on jatkunut erotilanteen jälkeen kummin tai vanhemman näkökulmasta? Lapsen näkökulmasta? Kuinka tilanne hoidetaan? Harvemminhan erot ovat helppoja tai täysin riidattomia, kuinka muistetaan se ettei lapsi kärsi ja saa tavata silti kummiaan? Vai saako? Jos sinä olet se ”suvun ulkopuolinen” kummi niin oletko erotilanteessa saanut kuitenkin vielä toimia kummina kuten aiemminkin? Vai haluatko edes? Jos olet esimerkiksi ystäväsi lapsen kummi ja teillä menee vanhempien kanssa sukset ristiin niin eihän se kummius mihinkään katoa, vai katoaako?


Entä voinko pariskunnasta vain toista pyytää kummiksi? Mielestäni se kuullostaa jotenkin tökeröltä mutta jos vaikkapa parisuhde on tuore niin aivan ymmärrettävää. Olen esimerkiksi itse siviilikummina Liljan kummipariskunnan tyttärelle mutta Eetu ei. Olimme vast`ikään alkaneet seurustella joten se tuntui aivan luontevalta.


Itselläni on kaksi kummia, molemmat äitini ystäviä lapsuudesta ja nuoruudesta. Toisen kummin elämä vei jo lapsuudessani kauemmaksi kotipaikkakunnalta ja tiemme erkanivat myös muiden syiden takia. Monesti mietin missä tuo kummitäti on ja miksi hän ei pidä minuun yhteyttä. Äitini sitten koetti parhaansa mukaan minulle selittää että aina elämäntilanteet eivät ole helppoja ja etäisyydet ovat pitkiä. Lapsen oli sitä kuitenkin vaikeaa ymmärtää kun toiset puhuivat mitä kaikkea olivat kummitätien kanssa tehneet tai saaneet kivoja synttärilahjoja.


Toista kummitätiäni näin enemmän vaikka emme kovin läheisiä olleetkaan. Ainakin merkkipäivinä olin tohkeissani kun sain kummitädiltä erityisen lahjan. Siitä päästäänkin yhteen kysymykseen. Onko kummien tarkoitus lahjoa kummilasta? Saako se olla ainoa tapa millä osoitat olevasi kummi, onko se velvollisuus? Entä jos perheessä on toisiakin lapsia, kuuluuko heillekin ostaa lahjoja vaiko ainoastaan omalle kummilapselle? Minä näen asian niin että panostan kummilapseni lahjoihin himpun enemmän kuin toisten, jokaisella kuitenkin on se oma kummi. Minä myös tykkään ostaa lahjoja joten en nää siinä ongelmaa ja toki lapset tykkäävät lahjoista! Eikö?! Ei se kuitenkaan saa mennä siihen että kummilta pyydetään sitä ja tätä tai pitäisi syytää suuria summia rahaa kummilapseen. Kysyn myös yleensä kummilapseni vanhemmilta onko lapsella jotain erityistä tarvetta mitä voisin hankkia.


Mitä mieltä muuten olette, täytyykö myös kummia muistaa erityisesti? Me ollaan Liljan kanssa aina välillä askarreltu jotain kummeille tai esimerkiksi annettu valokuva. Miten te olette kummia muistaneet? Mielestäni ei ole suuri vaiva muistaa myös kummia, vaikka piirustus on ihana muisto ja ele.


Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se että on läsnä. En tarkoita että pitäisi vähän väliä olla aktiviteettia kahden kummin kanssa vaan esimerkiksi tieto siitä että jos tarvitsee hoitoapua niin voi aina kysyä. Liljan kummit ovat auttaneet juurikin esimerkiksi hoidossa kun ravasimme Elli-tyttömme odotusaikaan ultrissa. Juoksipa kummitäti tänne parissa minuutissa Liljaa hoitamaan kun tuli hetki lähteä Elli-siskoa synnyttämäänkin. Ymmärrämme kuitenkin että oma arki on aikamoista pyöritystä eikä aina voi nähdä ja olla tekemisissä niin paljon kuin haluaisi. Itse voisin koettaa ainakin osallistua tänä vuonna enemmän kummityttöni elämään. Viime vuonna käytiin sirkuksessa, jos nyt kevään aikaan käytäisiin vaikka elokuvissa? Taidan kysyä kummitytöltä itseltään onko hänellä toiveita?


Mitä jos et saa olla läsnä vaikka haluaisit? Onko kummius luisunut vain joulukorttien lähettämiseen etkä tunne enää koko kummilastasi? Onko tilanne korjattavissa? On! Tutustuin itse uudestaan tuohon lapsuudessani kadonneeseen kummitätiini kun tulin itse äidiksi. Silloin tuo kummiasia jotenkin nousi taas itselleni pintaan ja päätin etsiä hänet käsiini. Olemme nyt nähneet useamman kerran ja olen todella iloinen että olen saanut kummitätini takaisin osaksi elämääni ja koko perheeni elämää. Hänellä on aina erityinen paikka elämässäni. Hän asuu edelleen kaukana mutta ei se ole ongelma jos siitä ei halua tehdä ongelmaa. Toinen kummitätini asuu samalla paikkakunnalla mutta emme välttämättä edes tervehdi toisiamme ja voin vilpittömästi sanoa ettei minulla ole aavistustakaan miksi tähän tilanteeseen on päädytty. Yhteydenpito loppui muistaakseni kuin seinään rippijuhlieni jälkeen. Minä taisin vielä jokusen vuoden laitella joulukortteja mutta..niin. Ehkä hänelle kummius ei ole niin tärkeä asia kuin minulle tai se ei käsitä aikuisikää?


Mitä mieltä olette kummien määrästä? Minusta on outoa että lapsella on monta kummia. En vaan yksinkertaisesti ymmärrä että miksi ihmeessä? Toisaalta jos on tarkoitus juurikin että nuo ihmiset muistavat lasta rukouksissaan niin miksipä ei. Minulle tulee väistämättä mieleen että havitellaanko isoa määrää lahjoja ja muistamisia? Itse kuitenkin pidän tärkeänä juuri sitä tukea ja turvaa ja ihmissuhdetta. Meneekö kummin merkitys lapselle jotenkin ohi suun jos kummeja on iso liuta? Vai saako hän monta ihanaa kummisuhdetta? Itse koen että on kiva kun on yksi kummitäti tai -setä, enintään kaksi. Voihan se olla että se on vain malli jonka olen oppinut kotoani ja omalta suvultani. En myöskään itse haluaisi useaa kummilasta juurikin samasta syystä, enitään kaksi... uskoisin. Minulle kummitytölläni on erityinen paikka sydämessäni.


Ellin kummeina ovat vanhempi pikkusiskoni ja hänen miehensä. He olivat ensimmäiset oitis paikalla teho-osastolla kun Elli syntyi. Se merkitsi meille paljon. He laskivat myös kukkansa Ellin arkulle meidän jälkeemme. Heidän kummintehtävänsä oli erilainen, erityinen. He tukivat meitä myös Ellin odotusaikana ja tiesivät kokoajan että ei ole varmaa saavatko nähdä kummilastaan elossa. Siskoni kävi myös jättämässä kummitytölleen jäähyväiset sairaalalla kun hän oli menehtynyt. Ei mikään helppo asia kummitädille.


Vennin kummeiksi pyysimme nuoremman pikkusiskoni ja Eetun vanhemman pikkuveljen. He ovat molemmat sellaisia ihmisiä joista olemme ylpeitä ja olisi toivottavaa että Venni ottaisi isona mallia ja saisi heiltä rohkaisuja ja neuvoja elämässään.


Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja kokemuksianne kummiudesta. Millaisia kummeja teillä on itsellänne? Entä teidän lapsillanne? Mitä teette yhdessä? Entäpä nuo erotilanteet, kuinka kummius on huomioitu siitä eteenpäin? Kummin tehtävä? Millainen on hyvä kummi ja kuinka hänet on valittu?


Kiitos meidän lasten ihanille kummeille, olette rakkaita ja tärkeitä! Iso halaus myös omalle kummitädilleni <3 Suukkosia kummitytölle!


Kiitos postaustoiveesta, niitä saa lähetellä jatkossakin!



Kuvassa Venni ja kummitäti Ronja:


IMG_8427.jpg