Tänään laitoimme kellot soimaan jo hyvissä ajoin ja suuntasimme auton nokan taas kohti Jyväskylää ja pikkuveljen ultraa.

Kuluneella viikolla vauva on liikkunut normaalisti enkä ole juuri stressanut, toki menettämisenpelko on aina taustalla melko suurena möykkynä ja huonoina hetkinä sitä ajattelee että "vielä on aikaa sattua vaikka mitä". Siinä ei auta positiiviset ajatukset vaikka kuinka niin haluaisinkin kun se tunne ottaa vallan, myös Eetusta. Onneksi näin pitkälle päästiin että raskaus sujui niin hyvin että oli helpompaa olla luottavaisin mielin.

Sydänkäyrä oli oikein hyvä mikä jo sinällään kertoo paljon siitä että vauvan vointi on hyvä.

Ulrassa poikanen piti taas käsiään tiukasti kasvojensa edessä. Hänellä oli ilmeisesti aamujumpat menossa koska koetti työntää varpaitaan nenäänsä ja suuhun. Teki myös taas kovasti hengitysharjoituksia jotka ovat oikein hyvä merkki. Hapenpuutteesta kärsivä vauva vähentäisi kaikki treenailut minimiin.

Painoa oli taas tullut lisää (Yli 2 kiloa painoa tällä hetkellä ja nyt raskausviikkoja kasassa 35+5). Kasvaa edelleen pienenä ja vatsanympärysmitta laahaa perässä eniten mikä yleensä kertoo istukan ongelmista. Virtaukset istukassa olivat kuitenkin edelleen hyvät joten saimme taas huokaista. Vauva vaikutti oikein virkeältä. Minulla on vatsassa navan yläpuolella kipeä ja arka kohta mutta ultraamalla siihen ei selitystä löytynyt. Jää siis ilmeisesti mysteeriksi. Yksi veikkaus on että painaa kovasti kantapäällään tuohon kohtaan mutta juuri ultraushetkellä se ei ainakaan ollut selitys.

Lääkäri otti puheeksi synnytyksen käynnistämisen. Hän kertoi että käynnistyksiä on tehty rv38 alkaen jo pelkästään äidin mielenrauhan vuoksi jottei tarvitse elää kauhun vallassa. Näin varsin usein esimerkiksi jos taustalla on kohtukuolema. Jos epäillään istukkaongelmia niin lääkärin mukaan voisi olla viisasta käynnistää jo ihan vauvankin takia. Raskausviikolla 38 vauva on kuulema jo niin hyvin kehittynyt ettei käynnistämistä tarvitse sen vuoksi epäröidä. Vielä viikolla 37 ei käynnistykseen mielellään lähdetä jos ei ole selkeää syytä vauvan kannalta että olisi parempi kehittyä kohdun ulkopuolella.Eihän vauva toki yhdessä yössä viikkojen välissä lopeta kehittymistä mutta asioille on aina rajat asetettava. 

Minua vähän tuo käynnistys epäilyttää, lähinnä jos joudutaan turvautumaan lääkkeellisiin oljenkorsiin. Koen että se on varmasti rankempi kokemus niin minulle kuin vauvalle verraten spontaaniin synnytykseen. Onko teillä joilla on kokemusta paikkojen kypsyttämisestä ja spontaanista synnytyksen käynnistymisestä jotain kertoa miten synnytykset erosivat vai erosivatko? Kivuiltaan? Kestoltaan? Toki jos tilanne paikkojen kypsyttämisen vaatii niin se vaatii. Minulla kaksi aiempaa  spontaania synnytystä kestivät molemmat hiukan allle 16h ja sekä avautumisvaihe että ponnistusvaihe olivat erittäin kivuliaita.

Balonki-menetelmällä kypsytellään ja laajennetaan kohdunkaulaa paikallisesti ja lääkkeettömästi, tämän jälkeen yleensä seuraava mahdollinen tapa vauhdittaa synnytystä on kalvojen puhkaisu. Balonki-menetelmä ei lääkärin mukaan aiheuta riskiä vauvalle mutta silloin pitää kohdunsuun jo olla osin auki. Kalvojen puhkaisu ei vahingoita äitiä eikä vauvaa. Jos kalvojen puhkaisukaan ei vauhdita synnytystä toivotulla tavalla voidaan turvautua oksitosiinitippaan. Itselläni tästä kokemusta sen verran että synnytin sen avulla Ellin istukan mikä ei meinannut heti alkaa spontaanisti syntymään. Oksitosiini sai kyllä oitis aikaan minulle kovat supistukset. Aina toki valitaan ne parhaimmat ja turvallisimmat käynnistystavat tilanteen mukaan, kohdunkaulan kypsyyden mukaan. Mietin vaan että haluaisin kuitenkin välttää kipulääkkeitä mutta jos joudumme turvautumaan esimerkiksi tähän oksitosiiniin niin voi olla että huudan hyvinkin nopeasti lääkkeitä tupaan? Pitääköhän paikkaansa että oksitosiini voi haitata maidon herumista alkuun tai vaikuttaa jopa imemisrefleksiin? Minulle imetys on melko iso asia.

Lääkkeellinen vaihtoehto paikkojen kypsyttämiselle on prostaglandiini-tabletit (cytotec) joita laitetaan pikkuhiljaa vuorokauden aikana kohdunsuulle samalla seuraten vauvan vointia ktg-sydänkäyrällä. Käytetään ennen esim. kalvojen puhkaisua. Ne minua vähän arveluttavat... Voivat käsittääkseni aiheuttaa liian rajuja ja pitkittyneitä supistuksia jotka voivat vaikuttaa vauvan hapensaantiin. Vaikka näitä tabletteja käytetään yleisesti paikkojen kypsyttämiseen synnytyksessä (vaikkei niitä siihen ole suunniteltu) niin useissa maissa ne ovat tähän tarkoitukseen kiellettyjä.

Toki tärkeintä on saada hyvinvoiva lapsi maailmaan ja siitä lähdetään. Katsotaan ensi viikon perjantaina tilanne ja ja kyselen sitten tarkemmin eri vaihtoehdoista jos käynnistykseen päädymme. Minulla on ollut öisin tosi kovia supistuksia jopa aivan säännöllisesti joten voihan olla että vauva syntyy spontaanistikin lähiaikoina.

Te jotka olette kokeneet pähkinäraskauden (raskaus menetetyn lapsen jälkeen) oletteko päätyneet paikkojen kypsyttämiseen ahdistuksen ja pelkojen vuoksi? Entä kuinka "käynnistykset" ovat sujuneet teillä joilla kokemusta syystä tai toisesta? Varsinkin istukkaongelmien takia käynnistetyt raskaudet minua kiinnostavat! Jakakaa kokemuksia, mieluiten tänne blogiin niin kaikki muutkin saavat vertaistukea ja ajatustenvaihtoa, toki ryhmien seiniltäkin kokemuksianne poimin mielelläni ja lueskelen yksityisviestejänne kuten aiemminkin <3

Kiitos ihanat tsempparini!!!

11253888_10208060374649169_8311146670020