Alkuun vähän yleisiä kuulumisia.

Nyt muutaman viikon kipeät menkkamaiset supistelut ovat ottaneet ohjat, varsinkin levossa. Supistukset tulevat joko aaltoilevina tai tauotta. Normaali panadol-annos ei ole enää riittänyt ja olen joutunut käymään äitiyspoliklinikalla kohdunsuun tilannetta tarkistuttamassa. Vähän kohdunkaula on aiemmasta lyhentynyt mutta hyvin sitä on jäljellä kuitenkin. Paikat ovat pehmeät mutta kuulema uudelleensynnyttäjälle normaalia kuten myös se että ulkosuu on auki.


Kävelen myös osan päivää sauvojen turvin kovien liitoskipujen vuoksi. Toisinaan pystyn kävelemään suht`normaalisti mutta hetken kuluttua saattaakin olla etten saa otettua askeltakaan ilman kyyneleitä. Yöt ovat tuskaisia niin supistusten kuin liitoskipujenkin ansiosta mutta olen nyt saanut tuplata panadol-annoksen lääkärin ohjeen mukaan ja se on auttanut. Jos lepo+panadol ei riitä niiin ottavat kuulema sitten osastolle. Liljan kanssa lepääminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ollaan me kuitenkin vähän iisimmin koetettu olla, pelejä pelattu, piirrelty, tehty tarrakirjoja ja muuta sellaista rentoa oleilua. Kepit auttaa pahimpiin hetkiin hyvin.


Keskimmäinen siskoni sai eilen tyttövauvan, esikoisensa. Minusta tuli siis onnellinen täti ja Lilja sai ensimmäisen serkkunsa! Ihanaa! Oli ihana seurata vierestä kun siskon koko raskaus oli kuin oppikirjasta ja synnytys nopea, lapsi voi hyvin synnyttyään lähellä lasketua aikaa ja painoi melkein neljä kiloa puhdasta elämäniloa! Tuntuu hullulle että joku tuntee ensimmäiset kipeät supistuksensa vasta synnytyksessä, epistä mutta toki olen onnellinen että siskolla kaikki meni hyvin alusta loppuun saakka.


Kävimme tänään vauvan painokontrollissa viikkoja ollessa kasassa 33+2. Viimeksi samainen ultra tehtiin rv30+2 painon ollessa 1285g. Tuolloin lääkäri totesi että vauva kasvaa edelleen omalla -2 käyrällään pienenä mutta syytä huoleen ei ole kun kaikki mitat (päänympärys,reisiluu, vatsanympärys) kasvavat kuitenkin tasaisesti samassa suhteessa.


Tänään lääkäri totesi oitis että kohtu näyttää pieneltä, tottahan se on, ollessani selälläni niin juuri ja juuri huomaa että olen raskaana. Vauvan paino oli nyt 1649g joten kolmessa viikossa painonnousua on tapahtunut 364g ts.121g per viikko.

Lääkärin mukaan vatsanympärysmitta on nyt muita mittoja jäljessä ja se voisi periaatteessa vihjata istukan toimintahäiriöön. Näillä viikoilla se kuulema vasta alkaa näkyä.


Melko pian ultratessaan lääkäri totesi myös että istukka on kalkkeutunut. Lääkäri kysyi että tupakoinko tai tupakoinko ennen raskautta. En tupakoi enkä tupakoinut.

Mun teki mieli huutaa että mikä helvetti siinä on että mun raskaudet on aina näin vaikeita? Miksi en vaan voi kantaa lasta 9kk ja synnyttää nopeasti ja kivuttomasti ja vauvakin olisi rauhallinen ja tyytyväinen, paljon nukkuva tyyni söpöläinen? Hillitsin itseni ja halusin kuulla lisää, kuinka nyt toimitaan.


Tämän ultran perusteella ei kuulema kannattaisi hätiköidä koska virtaukset istukassa olivat kuitenkin hyvät. Hän selitti meille että jos tosiaan on niin ettei istukka toimi kunnolla ja lapsi ei siksi kasva normaalisti niin on parempi synnyttää ja tarjota tarvittava ravinto lapsellemme vatsani ulkopuolella.


Vauva oli virkeä ja sydänkäyrä hyvä. Aiemmassa käyrässä piirtyi supistuksia, tänään maatessani anturit vatsalla oli supistusten puolesta rauhallista. Kohdunkaula oli taas vähän lyhentynyt muttei mitenkään merkittävästi.


Aluksi lääkäri sanoi että meidän tulisi palata istukan kontrolliin jo viikon kuluttua. Sitten hän kuitenkin totesi että koska mittauksissa saattaa aina olla pientä heittoa niin mieluummin lähempänä kahta viikkoa mutta ennen sitä kuitenkin. Menemme seuraavan kerran 30.10 eli siihen on reilu 1,5 viikkoa aikaa. Pitkä tulee tuokin aika kyllä olemaan koska silloin tulevassa ultrassa selviää pitkälti jätättääkö tuo vatsanympärysmitta edelleen vai onko se kirinyt kiinni muut mitat ja miltä istukan tilanne muuten näyttää. Istukka oli kuitenkin nyt parin sentin päässä kohdunsuulta joten estettä toivomalleni alatiesynnytykselle ei ole ja vauvakin oli edelleen pääalaspäin. Vauva oli laskeutunut jo aivan kohdunsuulle.


Sairaalakassi on otettava matkaan seuraavalla kerralla, tuolloin viikkoja 34+6, saa nähdä saanko huokaista helpotuksesta hetkeksi vai koenko elämäni ensimmäisen käynnistyksen? Onneksi vauva on jo kuitenkin lähemmäs kaksi kiloa ja viikkojakin on kertynyt jo hyvin eikä ole havaittu mitään muita poikkeamia mitkä voisivat hankaloittaa vauvan matkaa.

Lääkäri sanoi että minun täytyy seurata erityisen tarkkaan nyt vauvan liikkeitä ja jos niissä on mielestäni poikkevaa niin oitis äitiyspoliklinikalle. Minun tulee myös tarkkailla verenpaineitani.


Poju piti TAAS käsiä kasvojen edessä ja napanuorakin siinä heilui joten kuvaa ei taaskaan saatu. Kysyin saisimmeko sitten todistusaineistoa että kahden neidin jälkeen olemme saamassa pienen miehenalun mutta eih, jalat olivat visusti kiinni ja pippeli piilossa!


Nyt taidan alkaa vähän joulutontun töihin, jos pian tuleekin kohta muuta tekemistä…


IMG_7919.jpg