Tänään oli neuvola, raskausviikkojen ollessa 23+3. Tähän aikaan raskautta vauva painaa normaalisti noin puoli kiloa ja on vajaat 30cm pitkä. Vauva voi jo kuulla ääniä ja reagoi niihin.


Olen voinut hyvin, päivittäiset päänsäryt ovat hellittäneet ja vaivaavat vain satunnaisesti. Paineentunne ja supistukset ovat vähentyneet, toisaalta muistuttelevat heti itsestään, jos rasitan itseäni fyysisesti. Tänään esimerkiksi portaiden nousu neljänteen kerrokseen sai aikaan kovat supistelut ja loppu päiväksi kunnon paineentunteen alakertaan. Liitoskivut, varsinkin häpyluun vihlonta aiheuttavat sen, että kävelen jo kuin Aku-ankka.


Neuvolassa tuttu hoitajani oli lomalla mutta oikein mukava käynti oli sijaisenkin kanssa. Hemoglobiini oli hyvä ja verenpaineet samoin. Painoa minulle on tullut normaaliin tapaan. Vauva taisi lähteä sykkeiden kuuntelua karkuun koska sykkeitä ei meinattu löytää millään. Lopulta saatiin kuitenkin kuulla hyvä jumputus, 140 tienoilla.


Sf-mitta oli vain 19 eli kohdun koko olisi saanut olla isompi. Onneksi meillä on jo sovittu vauvan painokontrolli joulun alle. Painokontrollin yhteydessä tarkistetaan myös kohdunsuun- ja -kaulan tilanne, joten lääkärineuvolaan minun ei tarvitse erikseen mennä.


Otin nyt neuvolassa puheeksi asian, mikä minua on jäänyt vaivaamaan kahdessa kolmesta aiemmasta synnytyksestäni. Epiduraalin laittoon liittyvä käsittämätön kipu!

Avautumisvaiheet ovat olleet pitkiä varsinkin luomuna käynnistyneissä (n.14h) ja erittäin kivuliaita koko tuon ajan. Tuon 13-14h jälkeen keskimmäisessä raskaudessa sain ponnistettua kalvot puhki mutta kahdessa ne puhkaistiin koska en auennut 6cm eteenpäin kipujen vuoksi. Esikoisen synnytyksessä tuossa samassa yhteydessä sanottiin, että kannattaa laittaa epiduraalipuudute ja annoin luvan. Sitä laitettiin kuitenkin monen monta kertaa tuloksetta ja kipu oli aivan kamalaa. Mieheni laski selästäni löytyneen ainakin 8 epiduraalineulan reikää. Minulta meinasi lähteä kivusta taju, sattui juuri siihen kohtaan mihin neulaa työnnettiin. Toki samaan aikaan päällä olivat kovat ja voimistuvat supistukset. Jalkani elivät omaa elämäänsä ja sätkivät sinne tänne. En ole koskaan tuntenut kovempaa kipua ja vauvan sydänäänetkin heittelivät epiduraalin laiton aikana. Lopputulos oli, että tärisin ja oksentelin mutta aukesin tunnissa niin että pääsin ponnistamaan.

Keskimmäiseltä sain spinaalipuudutuksen ja tunti siitä ponnistin itse kalvot puhki ja seuraavalla työnnöllä vauvan. Erittäin ihana kokemus!

Kolmannessa synnytyksessä ainoa toiveeni oli, etten halua epiduraalia kamalan kokemukseni vuoksi, mutta kuinkas ollakaan, kun olin sen 6cm auki, niin kävi sama kuin aiemmin ja homma ei edennyt kivuista huolimatta enää senttiäkään. Lääkäri ja kätilö hokivat, ettei näin hitaalla avautumisella kannata missään nimessä spinaalipuudutetta laittaa, kun sen vaikutus lakkaa parissa tunnissa vaan pitää laittaa epiduraali kalvojen puhkaisemisen yhteydessä. Selitin tuskieni keskellä, että aiemmatkin ovat syntyneet tunnin sisällä vesien menosta. Kätilö vain hoki, että on harvinaista, ettei minulle ole onnistunut laittaa kivuitta epiduraalia että kyllä se nyt varmasti sujuu ja saan pitkän helpotuksen. Niissä tuskissa olisin antanut vaikka käteni amputoitaviksi, jotta saan helpotusta, joten luotin kätilön sanaan. Sama kuitenkin toistui ja kipu oli valtavaa. Lopulta epiduraali saatiin kuitenkin laitettua ja synnytys meni hyvin. Olin kuitenkin hyvin pettynyt siihen, että koin tuon kivun uudestaan eikä minua oltu sen suhteen kuunneltu. Esikoisen synnytyksessä kipu kuitattiin ”sinulla oli huono selkä laittaa” ja kuopuksen kohdalla ”sinulla oli huono kokemus taustalla, niin varmaan kuvittelit kivun”. Sellaista kipua ei kuvittele yksikään ihminen, vaikka olisi millainen mielikuvitus!

Ajattelin tuolloin, että noh, kaikki meni muuten mukavasti niin en jaksa alkaa asiaa selvittämään mutta nyt uuden raskauden myötä huomaan ajattelevani asiaa usein ja se pelottaa minua toisin kuin synnytys ylipäätään.  Neuvolan kätilö oli sitä mieltä, että voisin ehdottomasti hyötyä pelkopolilla käynnistä, jossa saisin kertoa kokemuksestani ja saisin ehkä vastauksia. Siellä kävisimme myös synnytykseni läpi potilastiedoistani ja voisimme kirjata ylös, miten toivon, että tulevassa synnytyksessä tässä asiassa toimitaan. Minua on myös jäänyt mietityttämään, että muistelisin, jokaisen synnytykseni aikana seurattaneen minun matalaa sykettäni ja käsittääkseni epiduraali laskee verenpainetta entisestään. Nyt odottelen aikaa äitiyspoliklinikan pelkopolille. Mielenkiintoista kuulla mitä siellä sanotaan!


Onko teillä jollain mennyt epin laitto mönkään? Voisiko taustalla olla esimerkiksi jokin rakenteellinen vika tuossa kohtaa selkää mihin epiduraali laitetaan? Spinaalihan laitetaan eri kerrokseen ja sen laitto ei minulla tuntunut missään!


heart-2751681_1280.jpg