Nyt kuulkaa miehet ja naiset jännittää! Huomenna aamusta alkaa synnytyksen käynnistely!

 

Viimeiset viikot ovat olleet todella raskaita henkisesti. Kirsikkana kakussa minulla todettiin jokin tulehdus ja huolestuin siitäkin tietenkin enemmän kuin kuin tarpeeksi. Onneksi sain heti antibiootit ja ultrassa tarkistettiin ettei tulehduksesta ollut merkkejä kohdussa. Limatulppa lähti samoihin aikoihin viikko sitten.

 

Kun odottelimme aikaa ultraan tarkistamaan tulehdus-asiaa tuli minulla henkinen romahdus, pahin pitkään aikaan. Odotustila on täysin vastapäätä vastasyntyneiden teho-osastoa jossa elimme Ellin kanssa, sinne kuljetaan synnytysvastaanoton kautta. On ollut tarpeeksi raskasta tuijottaa noita tehon ovia joka kerta ultraan mennessämme, olemme toki käyneetkin ovien sisällä muutaman kerran mutta se on to-del-la raskasta. Tällä kertaapariskunta tuli noin Liljan ikäisen tytön kanssa hakemaan turvakaukalolla pikkusisarta kotiin. Pian he lähtivät kaukalo heiluen ja hymy korvissa kotiin yhtenä onnellisena perheenä. En voinut sille mitään mutta näin itseni ja Eetun kulkemassa itkien vartioiden ja kätilön perässä kun meidän rakasta tyttöämme kärrättiin pahvilaatikossa kylmiöön noista samoista ovista. En unohda sitä kylmäävää tunnetta koskaan. Myöhemmin saimme käyttää Ellin kotipihassa autollamme matkalle kirkkoon.

 

Kuin taivaasta paikalle ilmestyi Ellin ihanaakin ihanampi omahoitaja jota emme olleet nähneet Ellin menetyksen jälkeen. Uskon että Elli lähetti hänet tukemaan minua sillä hetkellä. Tuolloin sain taas paremmin itseäni niskasta kiinni, ihanaa kun tuo perhe pääsi yhdessä kotiin. Ei aikaakaan kun mekin päästään pikkuveljen kanssa, turvakaukalo heiluen ja suupielet korvissa kotiin iloisen isosiskon ihmeteltäväksi. Toivotaan että meidän ei tarvitse kotiutua teho-osaston kautta vaan pääsisimme suoraan kotiin. Saa nähdä, onhan vauva syntyessään pieni mutta ties vaikka olisi oikein hyvävointinen. Tuolloin raskausviikkoja ollessa kasassa 37+3 painoarvioksi saatiin 2400g.

 

Huomenna kun käynnistys aloitetaan on viikkoja kasassa 38+2. (täysiaikaisuus rv37, laskettuaika olisi rv40 5.12 2015, keskosraja myös painon mukaan 2,5kg).

Käynnistys aloitetaan klo 8.45 (tai silloin minulla on lääkärille aika) ja se aloitetaan ballongilla joka toivon mukaan laittaa kehon omat supistukset vauhtiin. Vauvan vointia seurataan tovi käyrällä ja sitten saan periaatteessa lähteä ballongin kanssa vaikka kotiin odottamaan synnytyssupistusten alkua ellei heti ala tapahtua. Me olemme ajatelleet olla jonkin aikaa Jyväskylässä lähellä sairaalaa ja katsoa miten tilanne kehittyy, meillä kun on sairaalaan matkaa 45km ja minua on supistellut kipeästi ja säännöllisesti jo muutenkin. Toivotaan ettei avautumisvaihe veisi hirveän kauaa voimia, tytöistämolemmista hiukan alle 16h. Joillain ballongi aloittaa heti kovat supistelut, toisilla ei lainkaan, jää siis nähtäväksi.

 

Olen koittanut pitää itseni kiireisenä, koko talo on puunattu lattiasta kattoon. Vauvalle on kaikki tarvittava: vaipat, harsot, vaatteet, öljy, turvakaukalo, pinnis, petivaatteet, manduca...varulta on keitetty tutit (todennäköisesti en tarjoa jos ei näytä että olisi kovin suuri imemisen tarve vaan nostan mieluummin tissille vaan) ja pullot (tarkoituksena imettää mutta jos tapahtuukin jotain ettei se onnistu), maidonkerääjät, rintapumppu… Sairaalakassiin on pakattu vaatteet itselle (myös imetysliivejä ja paitoja), vauvalle vaatteita kotiutumiseen ja vieraiden vastaanottoon, harsoja, neuvolakortti, tissinsuojia, hygieniavälineet, villasukat, kamera täydellä akulla ja kohta teen vielä vähän evästä matkaan. Hui tämähän alkaa olla jo konkreettista… kohta meillä on vauva?!

 

Liljan kanssa olemme puuhailleet paljon kivoja juttuja yhdessä. On ulkoiltu, käyty ulkona syömässä, muskarissa ja perhekerhossa, leivottu pipareita ja torttuja, leikitty ja laulettu. Sanoin Liljalle kuukausia sitten että kun lunta sataa maahan niin pikkuveli syntyy, tänne satoi viikonloppuna lumi. En siis luvannut pahasti mönkään!

 

Pitäkää kovasti peukkuja että kaikki sujuu synnytyksessä hyvin ja päästäisiin koko perhe onnellisena kotiin asti tällä kertaa. Kävin vielä tänään illalla Ellin haudalla viemässä kynttilät ja pyysin Elliä olemaan mukana veljen syntymässä ja antamaan minulle voimia. Uskon että Elli kuuli äidin pyynnön. Todennäköisesti ja toivottavasti seuraava postaus on syntyneestä pienestä prinssistä!

Tämä kuva tänään raskausviikoin 38+1