Pelottaa. Hitosti. Mulla on alkanut tulla ajatuksia siitä että mitäs jos kaikki ei taaskaan suju hyvin?
Vauvan pieni paino huolestuttaa, sehän oli viime ultrassa yli viikkoa pienempi kuin kuuluisi. Lääkäri kyllä totesi että ei kannata nyt huolestua. Todennäköisesti johtuen aiemmista kokemuksistani vääntelen lääkärin sanoja mielessäni ja jotkin lauseet saavat päässäni ehkä liiankin suuren merkityksen.
Sanelussa hän sanoi ”kasvaa melko pienenä”. Hän myös kysyi eikö neuvolassa oltu huomioitu silmiinnähden pientä kohtuani sf-mittaa mitatessa, ei oltu. Tai siinä mitassa ei terveydenhoitajan mukaan ollut mitään huolestuttavaa.
Ultraava lääkäri myös totesi että koon vuoksi minun olisi hyvä tulla painokontrolliin jo 1kk kuluttua raskausviikolla 30 vaikka normaalisti olisin muutenkin tulllut istukan sijainnin vuoksi viikolla 32. Onko kuitenkin syytä huoleen kun lääkärikin ajattelee että en voi sitä kahta viikkoa pidemmälle odottaa? Tuon 32 raskausviikon jälkeen istukan paikka ei yleensä muutu. Se on siis nyt ns. marginaalinen istukka eli kiinni kohdunsuun reunassa.
Sektioon joutuminen olisi kamalaa. En halua! Varmaan turhaa sanoa että elävä vauva on tietenkin tärkeintä ja tilanteen mukaan mennään mutta kyllähän iso leikkauskin pelottaa ja siitä toipuminen. Se miten sektio voi vaikuttaa vauvaan ja kaikkeen muuhun esimerkiksi imetykseen ja itse synnytyskokemukseen.
Pientä verenvuotoa on ollut ajoittain, johtuu istukan paikasta. Jos vuoto runsastuu niin pitää mennä herkästi äitipolille ultraan.
Kävin eilen terveydenhoitajalla ja sen jälkeen vielä lääkärillä. Kyseessä odotusajan peruskäynnit. Terveydenhoitaja sai sf-mitaksi (häpyliitos-kohdunpohja mitta) 25cm ja se ei vastannut ultran mukaan saatua -2 käyrää ja sen mukaan terveydenhoitaja ei olisi huolissaan esimerkiksi vauvan painon suhteen edelleenkään.
Menin sitten lääkärille ja hän sai mitaksi 22cm. Tuo 22cm vastaa -2 käyrää ja siis aiemman ultrauksen tuloksia. Mittaajalla on siis isokin merkitys. Lääkäri sanoi että kyllä hänkin näkee jo ihan paljaalla silmällä että kohtu on todella pieni ja tuo saatu mitta sen todisti, hyvin pieni mitta näille viikoille. Huomenna vaihtuu viikko 28. Sinänsä noilla mitoilla ei ole merkitystä kun painoa seurataan nyt äitipolilla ultralla joka kertoo kuitenkin tilanteesta enemmän ja luotettavammin. Menen kuitenkin jo ensi viikolla neuvolaan koska hoitaja haluaa ottaa uuden mitan ennen seuraavaa painokontrolliani.
Verenpaineeni ovat nousseet, eipä kovin yllättänyt! Hemoglobiini oli hyvä,
Vauva liikkuu varsinkin iltaisin hyvin joten sen suhteen en ole huolissani. Toivotaan että pieni mies kasvaa omaa tahtiaan tasaisesti, sehän ei ole mitenkään vaarallista. Toivotaan että kyseessä ei ole mitään erityistä ja ”huoleni on aiheeton”. Koetan olla stressaamatta mutta vähän aikaa sitten lapsen menettäneenä se on oikeastaan sula mahdottomuus. En kyllä usko että pähkinä-raskaus olisi sen helpompi vaikka aikaa menetykseen olisi enemmän. Jotkut asiat vaan jättävät pysyvät jäljet. Minulle on myös turha sanoa ettei salama iske kahta kertaa samaan paikkaan koska tiedän ettei se aina ikäväkyllä pidä paikkaansa. Toki niin toivon.
Aiemmassa postauksessa mainitsin että sain varmaankin jonkin ruokamyrkytyksen käydessämme tuolloin päivällä ravintolassa. Noita huonovointisuus/vatsakramppi-kohtauksia on tullut jokunen tuon illan jälkeenkin joten siitä ei ollut kyse. Jäänee mysteeriksi, olisiko kuitenkin vain jotain suolistoperäistä? Neuvolasta ei osattu oikein muuta sanoa kuin epäillä jonkinlaista vatsatautia. Ensin tulee yht`äkkiä kamalan huono-olo ja sitten alkaa sattua aivan järkyttävästi vatsaan. Sitten vatsa heittää volttia ja menee noin 30 minuutissa ohi. Saattaa toistua.
Joskus päivisin tulee myös yksittäisiä kipeitä supistuksia, harjoitussupistuksia jotka ovat kivuttomia tulee useammin.
Olen myös jokusena yönä herännyt kipeisiin supistuksiin, uskon että selällään nukkuminen vaikuttaa asiaan. Koetan aina jäädä nukkumaan kyljelleni mutta eipä sitä unissaan ymmärrä miten päin nukkuu. Supistukset tuntuvat kovina poltoina kyljessä ja reisissä saakka. Asentoa muuttamalla tilanne rauhoittuu.
Terveydenhoitaja kertoi että selällään tietyt valtasuonet nivusissa tukkeutuvat ja se voi tosiaan aiheuttaa supistelua ja huonoa oloakin. Siksi suositellaan kyljellään nukkumista. Lääkäri tarkisti näiden supistelujen vuoksi kohdunkaulan-ja suun tilanteen ja kaikki oli hyvin.
Uskon kuitenkin täysin että tämä lapsi tulee kotiin perheensä luokse.Tästä ei tule enkelipoikaa muistoihin. Olen välillä jopa vuodattanut onnenkyyneleitä ajatellessani että ”herranjumala meillä on kohta vauva täällä kotona meidän kanssa”. Haimme Lastentarvike-liikkeestä edulliset, tyylikkäät ja pieneen tilaan mahtuvat hoitopöydän ja hoitotason vauvalle omaan huoneeseen sekä matkasängyn valmiiksi mökille vietäväksi. Hankinnat sinällään tuovat asiaa minulle konkreettisemmaksi, tämä on totta! Tämä tapahtuu!
Vaikka jännitys ja pelko kulkee takaraivossani läpi raskauden, toivo jo usko siihen että kaikki sujuu lopulta hyvin, voittaa. Ihana rakentaa pesää kotiin vauvalle, viimeksi se minulta vietiin. Siksi varmasti olenkin halunnut tällä kertaa laittaa kaiken juuri niinkuin haluan. Jos esimerkiksi Liljalle hommatut jutut eivät enää miellytä minua niin olen koettanut järjestää asiat niin että saan mieleiset. Tietenkin rajansa kaikella, lähinnä budjetilla. Mutta noin periaatteessa kärjistäen. Yleensä en pidä itseäni turhamaisena ihmisenä alkuunkaan mutta nyt se puoli minussa on kyllä nostanut päätään ja se on ihan ookoo tässä tilanteessa. Ellin odotusaikaan riipaisi kovasti kun toiset laittoivat kauniita lastenhuoneita valmiiksi pienokaisilleen ja minä mietin muistokirjoitusta ja arkkua.
Lilja on nyt siinä iässä että alkaa vähän käsittää enempi asioita. Ollaan yhdessä laitettu vauvan tavaroita vauvan omaan huoneeseen ja samalla höpötelty tulevasta elämänmuutoksesta. Pinnasängyssä nukkuu vauva. Hoitopöydällä vaihdetaan vauvan vaipat. Vauva on nyt äidin masussa. Lilja koettaa kyllä välillä ehdottaa että onko se vauva myös isin vatsassa? Entä Liljan omassa mahassa? Ei, ei ole. Lilja tuli yksi päivä luokseni kirpputorilla syli täynnä vauvan vaatteita sanoen ”äiti, vauvalle?” Jos jokin vaate on Liljalle pieni niin se on ”vauvan”. Reipas isosisko!
Toivottavasti vauvan huoneen sisustusmakuni ei muutu raskaushormoonien laantuessa. En ole koskaan tykännyt mustavalkoisesta sisustuksesta mutta pojan huoneeseen olen haalinut kaikkea sellaista. Tosin limen vihreä on asettumassa väriä tuomaan. Tämä sama pätee pääsääntöisesti myös vaatteisiin.
Siirsimme Liljan huoneessa olleen levitettävän vuodesohvan vauvan huoneeseen jotta voin imettää siinä öisin. Sikäli mikäli imetys onnistuu. Liljan kanssa onnistui hyvin, normaalit mutkat oli matkassa mutta sinnikkäästi niistä selvittiin. Maito nousi hyvin myös Ellin aikaan, loppua ei meinannut näkyä. Jos on vaikeita öitä tai vauva esimerkiksi kipeä niin toinen vanhemmista voi ”nukkua” vauvan lähellä siinä sohvalla. Olen niin herkkäuninen etten voi nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa pääsääntöisesti. Heräisin jokaiseen inahdukseen ja liikkeeseen. Liljan kanssa toimimme myös niin että hän nukkui alusta saakka omassa huoneessaan, toimi hyvin. Refluksin vuoksi imettää piti joka tapauksessa pystyasennossa joten ”tissi suuhun helposti vieressä” ei olisi meillä ollut muutenkaan mahdollista. Ollaan myös miehen kanssa niin kovia pyörimään että pudotamme toisemmekin sängystä taistellessamme tilasta. Jokaiselle löytyy omaan elämään sopiva tyyli, tämä on meidän.
Kodissamme ollut vanha valkoinen lipasto pääsi nyt vaatteiden säilytyspaikaksi vauvalle. Lastentarvikkeesta haimme pieneen tilaan soveltuvan Heidi-hoitopöydän jossa on mukavasti säilytystasoja alla. Ikeasta hommasin mustia ja valkoisia säilytysastioita jotka poraan (lue.Eetu poraa) pöydän laitaan kiinni. Niihin voi laittaa esimerkiksi vanupuikot, Bepanthenin, kamman, tutteja. Hoitopöytä oli passeli myös hinnaltaan ja tyylikäs ulkonäöltään.
Millaisia hoitopöytiä teillä on kotona? Onko hoitopöytä kovassa käytössä? Meillä hoitopöytä oli Liljalla tosi pitkään päivittäisessä käytössä omassa huoneessa ja edelleen esimerkiksi Liljan kakkavaipat ja kylvyn jälkeen rasvailut hoidetaan hoitotasolla kodinhoitohuoneessa vaikka Lilja on jo yli 2 vee.
Huoneeseen tuli Lastentarvike-liikkeestä myös Aleksander-pinnasänky, valkoisena sekin. Tykästyin edullisen hinnan lisäksi tyylikkääseen ulkomuotoon, kapeat pinnat tuovat modernin ulkonäön.
Pinniksessä on myös laskettava laita (saa myös kokonaan irti) sekä kolmeen eri tasoon laskettava pohja. Sängyn reunoissa on kätevät purusuojat jotka estävät hampaiden teroituksen maalipintaan ja sänky pysyy siistin näköisenä. Fiksua!
En oikeastaan keksinyt mitä muuta olisin sängyltä toivonut? Se on myös kevyen ja ilmavan näköinen mikä on plussaa pienessä tilassa. Se ei kuitenkaan tarkoita että sänky olisi hutera. Millaisia pinniksiä teiltä löytyy tai on ollut käytössä? Positiivisia ja negatiivisia kokemuksia omistanne? Ainoa mitä mietin oli se että olisiko päätyjen pitänyt olla umpinaiset vai onko sillä merkitystä? Samanlailla se pää kolisi konttausvaiheessa umpipäätyynkin eikä se pinnojen väliin kuitenkaan mene.
Hoitopöydän hoitoalustaan tykästyin värimaailman vuoksi, se on kotoisin Baby Stylestä. Kattoon tulee valkoinen pilvi-plafondi Ikeasta. Reunapehmuste on myös Ikeasta. Tuunasin itse kankaasta taulun Ikean kehyksiin. Mummi ompelee pojulle vauvapesän mustavalkoisesta norsukankaasta. Jospa nuo löytäisivät paikkansa huoneesta pikkuhiljaa, nyt vielä lojuvat lipaston päällä.
Laitelkaa ihmeessä kuvia omien vauvojenne/tulevien vauvojen huoneista! Olisi ihana päästä kurkkaamaan millaisia pikkuprissien ja -prinsessojen huoneita/nurkkauksia olette loihtineet!
Ajattelin myöhemmin tehdä postauksen Liljan huoneesta sitten erikseen.
Mitäpäs muuta… Ellin kirja on siis jo jonkin aikaa ollut valmis mutta aikaa ulkoasun hienosäätöön ei ole oikein ollut. Tarvitsen siihen Eetun apua kun omat atk-taidot eivät ole kovin loistokkaat. Yhteinen rauhallinen aika vaan on aika kortilla.
Eetu aloitti nyt myös etäopinnot ammattikorkeakoulussa ja niin datanomista tulee jonain päivänä tradenomi. Tukiperheenä toimimme edelleen ja Eetulla on päivätyö ja yritystoimintaatk-hommien parissa.
Lilja on toukukas 2 vee jonka kanssa tekemistä ja vauhtia riittää aamusta iltaan saakka. Ollaan nyt käyty kahdessa eri perhekerhossa viikolla ja ensi viikolla alkaa muskari.
Itselläni lopppui vähän aikaa sitten ”Summer camp”-liikuntaryhmä joka oli minulle todella tärkeä henkireikä niin henkisesti kuin fyysisestikin, haikea fiilis! Ensi kesää ja uutta camppia odotellessa! Sillä välin aioin kyllä liikkua tilanteen salliessa edelleen, hienoja ohjeita ja vinkkejä en aio unohtaa! Kiitos ihanalle trainerille Marjolle…!
Atlakselle kuuluu hyvää, jalat ovat saaneet 2 viikon aikana 3cm lihasta per reisi mikä on aika huikeeta! Herra on kova jumppaamaan ja nyt saatiin taas fyssarilta uudet jutut kotiin. Pidempiä metsälenkkejä ja jumppapallon päällä kyykkyjä ja punnerruksia! Atlaksesta tulee varsinainen sirkuskoira!
Jos itse saisin valita niin kirjoittelisin paljon useammin mutta arki on joustamista ja luovimista aina välillä. Mennään tilanteen mukaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.