Iskä kotona kipeänä, äidille paussi rustailla vähän kuulumisia.

Raskaus on edennyt jo viikolle 32, alle 2kk laskettuun aikaan! Vauvalla on kaikki oikein hyvin, painoa oli toissa päivänä 1930g. Vennillä sama paino oli kertynyt muutaman viikon myöhemmin mutta olikin synnyttyään keskospainon alle (2,5kg). Minulla todettiin loppuraskaudessa raskausdiabetes, saa nähdä vaikuttaako se vauvan kokoon. Olen saanut diabeteksen pidettyä täysin hallinnassa pelkällä ruokavaliolla, näin oli myös Ellin raskaudessa. Sovimme ultran vielä kahta viikkoa ennen laskettua aikaa, ihan oman mielenrauhani vuoksi ja samalla kurkataan vauvan paino ja asento. Nyt on sellaisessa banaaniasennossa pää alhaalla mutta kroppa poikittain. Kerran kävinkin käyrillä liikehälynä mutta oli raivotarjonnasta siirtynyt tuohon asentoon ja potkii selkärankaa päin.

Raskausviikko 32+4

IMG_1472.jpg

Olen saanut nyt paremmin nukuttua ja mieli on suurelta osin siitä syystä parempi päivisin. Sillä on kyllä huikea vaikutus jaksamiseen ja mielialaan! Kipuja on edelleen ja tuskin loppua kohti mihinkään häviävät, koetan vaan ajatella että pari kuukautta pitää jaksaa kärvistellä. Lilja (4,5v.) aloitti päiväkodissa 15 päivää kuukaudessa ja se on rauhoittanut kotiarkea. Neiti on todella innoissaan ja odottaa jokaista päiväkotipäivää. Mukavaa kun tiedän että Liljan päivissä on leikkikavereita, askartelua ja muuta aktiviteettia mistä kovasti nauttii. Venniä (2v.2kk) en henno vielä antaa mihinkään mutta asia kerrallaan. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu meidän perheelle. Hienoa kun onnistui kipujeni vuoksi nopealla aikataululla ja ennen vauvan syntymää niin ei tule Liljallekaan niin montaa muutosta samaan aikaan.

Venniltä terkkuja

IMG_1469.jpg

Eetun kanssa olemme pyöritelleet makuuhuoneessa huonekaluja…sänkyä, pinnistä, hoitopöytää. Vauva tulee aluksi meidän huoneeseen ja kun alkaa nukkua pidempiä pätkiä niin siirretään omaan huoneeseen. Lilja ja Venni ovat nukkuneet alusta asti omissa huoneissaan mutta nyt huoneratkaisujen vuoksi toimitaan näin. Mitään kummempaa ei ole tarvinnut vauvalle hommata koska Venniltä olen suurimman osan säästänyt. Uuden koliikkikeinun tilasin koska se oli Liljan kanssa tosi näppärä, sain esimerkiksi ruokaa tehtyä. Sitteriä en halua, Nomi-tuolissa on babysetti mutta sitä käytän lähinnä ruokailutilanteissa, jotta vauvan saa samalle tasolle toisten seuraan. Joitain ihania bodeja olen kirppiksiltä kotiin kannellut ja itkuhälyttimet ostin myös käytettynä, jos uskaltaisin nukuttaa vauvaa myös pihalla. Ellin kuoleman jälkeen en ole uskaltanut.

Ellin kuolemasta tuli eilen 3 vuotta. Elämäämme on tullut Venni-pähkinäpoika ja kohta toinen pähkinä-veli. Elämä jatkuu koska sen on jatkuttava. Uudet raskaudet ovat toki vaikuttaneet positiivisesti surun ja ikävän kanssa elämiseen mutta toisaalta myös raastavasti muistuttavat siitä mikä Ellin kanssa meni pieleen. Lilja puhuu melko usein Ellistä ja huomaan että siskon paikka tyhjä.

Perustin Ellin elämän jälkeen Facebookiin ryhmän trisomia-13/-18 läheisille ja siellä on tällä hetkellä 45 jäsentä. Uusia trisomiavauvoja syntyy Suomeen enkä todellakaan pidä asiaa enää mitenkään kovin harvinaisena. Toki monet osallistuvat seulontoihin ja päätyvät aborttiinkin koska toivoa ei edelleenkään Suomessa anneta. (Heitä ei ole ryhmässämme). On kuitenkin huomattavissa muutosta lääkäreissä koska yhä useampi vanhempi on alkanut vaatia hoitoa omalle trisomia-vauvalleen. Rattaat alkavat pikkuhiljaa pyöriä. On ollut todella kurjaa huomata miten paljon elävien tri-18 lasten vanhemmat joutuvat edelleen vääntämään asioista. Kuitenkin esimerkiksi huomattavasti syvemmin vammaiset lapset saavat kuntoutusta mutta koska trisomia-18 on Suomessa letaali kehitysvamma, pitkitetään esimerkiksi fysioterapian aloitusta, vaikka lapsi hyötyisi siitä suuresti. Ihan järjetöntä! Nyt kuitenkin on suostuttu esimerkiksi sektioihin näiden vauvojen kohdalla, vaikka silloin 2015 se oli sula mahdottomuus lääkäreiden silmissä.

Kävin siellä pelkopolillakin puhumassa siitä epiduraalista. Kuten arvelinkin, ei kätilön tai tavallisen lääkärin kanssa juttelu auttanut siihen, että olisin saanut tietää miksi epiduraalia ei minulle saa laitettua. Alun perin pyysin anestesialääkärin vastaanotolle pääsyä mutta se ei onnistunut ja nyt sitä vielä koetetaan järjestää. En missään nimessä enää suostu epiduraaliin synnytyksessä, mutta selkäpuudutteita saatetaan elämässä muissakin tilanteissa tarvita. Spinaalin laitto minulle onnistui ja olinkin helpottunut kätilön kertoessa, että nykyään esimerkiksi sektiossa käytetään spinaalia epiduraalin tilalla. Kätilö ihmetteli miksi toivettani jättää epiduraali laittamatta ei kunnioitettu Vennin synnytyksessä, vaikka olin uudelleensynnyttäjäkin. Nyt toive kirjattiin ylös. Lääkäri kysyi, haluaisinko pääkoppani vuoksi käynnistyksen, mutta sanoin että haluan mahdollisimman luonnollisen synnytyskokemuksen minulle ja vauvalle. Lääkäri kertoi myös, että jos synnytyksessä tulee taas tilanne, että avautuminen pysähtyy kipujen ottaessa vallan ja haluankin kokeilla jotain lääkkeellistä tukea niin kohdunkaulapuudute olisi siinä tilanteessa varmasti oikea vaihtoehto. Onko sinulla kokemusta kohdunkaulanpuudutteesta avautumisvaiheessa? Entäpä pudendaalista ponnistusvaiheessa? Mitä haittoja näistä voi olla vauvalle?