Kuulumisia on kyselty, suokaa anteeksi hiljaiselo. Olen ollut aika väsynyt ja tuntuu että päivät vaan vilisevät ohitse. Nyt on startannut raskauden viimeinen kolmannes (rv28+3) ja minulle on alkanut iskeä päin näköä totuus siitä, että kohta meitä on yksi lisää!

Alkuun olin iloinen ja odottavainen vauvan suhteen mutta raskauden edetessä olen huomannut olevani enemmänkin huolissani siitä, miten arki tulee pyörimään ja saanko nukuttua enää lainkaan. Venni 2v saattaa edelleen heräillä yössä kerran tai kahdesti ja kyllä Lilja 4v:kin vielä toisinaan heräilee. Toisaalta oma unettomuuteni ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole riippuvainen lasten nukkumisista, vaikka muut nukkuisivat niin minä usein valvon ja pyörin ison osan yöstä. Nyt se on pahentunut. Väsyttää mutta uni ei tule tai jos herään unesta niin en saa nukahdettua uudestaan. Hiton rasittavaa!

Uskon että yöllinen valvominen on osiltaan johtanut siihen, että päivisin supistelee todella herkästi kaikesta vähänkin fyysisestä. Paineentunnettakin on, muttei ihan niin paljoa kuin aiemmin, ellen ole jo osin siihen tottunut. Osaltaan tuo paineentunne sekoittuu myös jäätävään vihlontaan ja kipuun häpyluun seudulla. Nukkuminen on siksikin kivuliasta mutta toisaalta kipuilen myös kävellessä. Kävin ultrassa ja onneksi mitään hätää ei kuitenkaan ole. Vauva on jo alhaalla muttei liian alhaalla.

Hain luontaistuotekaupasta kunnon magnesiumia, jos siitä saisi pohkeiden yöllisen suonenvedon lisäksi apua myös unille rauhoittumiseen. Lisärauta pitää myös aloittaa, voihan sekin tuoda vähän virtaa päiviin. Vennin odotuksessa kävelin loppuajan kepeillä, nyt kivut ovat vain alkaneet aiemmin. Neljä vauvaa sitten 2013 tuntuu kropassa ja pääkopassa. Nyt riittää, kun tästä selvitään! Mielestäni jokaisesta odotusajasta ja alatiesynnytyksestäni olen palautunut lyhyessä ajassa kuitenkin hyvin.

Eetu on päivät töissä ja kodin pyöritys siksi pitkälti minun vastuullani. Se on mukavaa mutta raskasta. Ei ole työaikoja tai taukoja. Iltaisin pääsen kyllä tarvittaessa ”omien juttujeni pariin” joista saan paljon voimaa arjen pyöritykseen. Saan ajatella täysin muita asioita. Onneksi kokoukset, palaverit yms. onnistuvat vielä hyvin ja olen lautamiehen hommissakin jaksanut oikein mukavasti ja odotan niitä aina kovasti. Eetu on lautamiespäiväni sitten lasteni kanssa kotona. Mistä sinä vanhempana saat voimaa arkeen?

Mielestäni ei ole heikkoutta tai väärin todeta ääneen, etteivät äidit aina elä vauvakuplassa odotusaikana tai että pikkulapsiperheen arki voi olla ajoittain saatanan hermoja syövää. Minä koen raskauden kipuineni todella raskaaksi taipaleeksi ja vaikka vauva onkin toivottu ja rakastettu niin en voi sanoa, etteikö syntymän jälkeinen aika lähinnä kauhistuttaisi minua. Tuudittaudun lähinnä sillä, että asioilla on tapana järjestyä ja uskon että asiat loksahtelevat kyllä paikoilleen. Jo se, että tiedostaa että rankkaa tulee olemaan varmasti auttaa asiaan ja suhtautumiseen jatkossa. Eka vuosi on varmasti se haastavin. Toki voi olla, että meille tuleekin ns. helppo vauva mutten osaa ajatellakaan, että tässä helpommalla pääsisi kuin aiempienkaan kanssa.

Olen puhunut ajatuksistani avoimesti esimerkiksi neuvolassa koska kipuni ja unettomuuteni toki vaikuttavat koko meidän perheeseen. On hienoa huomata, että paikkakunnallamme tukitoimia kyllä on halutessaan saatavilla ja ne räätälöidään aina tilanteen mukaan. Itselleni avun vastaanottaminen on joiltain osin vaikeaa, olen aina kuitenkin ollut enemmänkin se auttava osapuoli. Joskus on vain järkevää ja ihan paikallaan huomata ja todeta että saattaa itsekin kaivata apua.

Miten te, joilla on useampi pieni lapsi, olette helpottaneet arkea? Onko teillä esimerkiksi osa lapsista päiväkodissa ja osa kotona? Meillä Lilja on käynyt syksystä lähtien 3x viikossa 3h kerrallaan 4-vuotiaiden kunnan päiväkerhossa. Itseäni se ei juuri helpota, lähinnä jopa vaikeuttaa arkea, kun lyhyen ajan takia viet ja haet. Vauvan kanssa varmaan vielä askeleen hankalampaa tämäkin. Tytölle toki kovin tärkeää ja tykkää siellä kovasti käydä. Yhdessä käymme avoimessa päiväkodissa ja toisinaan perhekerhossa kerran viikossa. Venni on todella takertuvainen eikä kotonakaan ole muualla kuin minun välittömässä läheisyydessäni.

Me olemme ajatelleet, ja täysin itsekkäistä syistä, opettaa vauvan alusta alkaen juomaan rintamaitoa myös pullosta, jotta saan välillä ”karata kotoa” ja jättää vauvan toisen vanhempansa hoiviin. Näin koen, että minulla on enemmän aikaa myös toisille lapsilleni vauvan synnyttyä ja voimme tehdä myös kaksin asioita. Toivottavasti se ei vaikuta imetykseen mutta näin aiomme siitäkin riskistä huolimatta toimia.

Tällä viikolla ultrassa vauva painoi 1272g eli kasvaa ihan normaalisti. Olin jo uskossa, että pienenä tämäkin kasvaa, kun sf-mitta oli pieni. Vettäkin oli kuitenkin ihan normaalisti ja vauva oli pää alaspäin. Ehkä se, että vauva on niin alhaalla, vaikutti mittaan? Ensi kuussa on se pelkopoli ja siellä vauva myös ultrataan.

Nyt meidän perheemme rauhoittuu joulun viettoon. Lilja laskee jo päiviä ja muistuttelee lahjatoiveistaan ja siitä kuinka kamalan kiltti hän on ollut. Saas nähdä mitä pukki on mieltä! Meillä on edessä ihanan perinteinen joulu sukulaisten ja ruoan keskellä, mikäpäs sen parempaa! Minun puoleni sukua saapuu meille joululounaalle perinteisten jouluruokien ääreen ja tervehtimään joulupukkia. Sitten käymme yhdessä haudoilla ja meidän perheemme suuntaa aattoillaksi Eetun suvun tykö mökkeilemään ja rantasaunaan hikoilemaan! Atlas otetaan toki mukaan ja yöksi ajellaan kotiin, jotta aamulla voi rauhassa alkaa tutkia uusia leluja ja katsella joulupiirrettyjä suklaaähkyssä.

Rauhallista joulua <3

muksut.jpg