Eräässä kauniissa laulussaan Aki Sirkesalo toteaa:  
"Oon yksi miljoonista,
kerro miksi minut valitsit
tän pallon tallaajista
miksi juuri minut kesytit?

Hei, me eletään nyt aikaa
pienten ihmeiden,
elämä on taikaa, mmm...
sä tiedät sen,
pikkuihminen . "

Haluaisin kiittää sinua siitä että olet osa minua ja tulet aina olemaan. Olet opettanut minulle sen mikä on tärkeää. Pienet asiat, hetket ja tunteet. Perhe, yhdessä oleminen. Luottaminen siihen että kaikella on tarkoitus ja kaikesta selvitään, tavalla tai toisella. Kaiken ei kuulu aina olla helppoa ja ihminen oppii vaikeistakin asioista vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin ylitsepääsemättömän suurilta vuorilta ylittää.
Olet opettanut ettei elämää saa pitää itsestäänselvyytenä. Olen ymmärtänyt ettei kukaan voi leikkiä Jumalaa koska tulevaa ei voi etuläteen tietää, ei kukaan vaikka kuinka tahtoisi. Joskus on aika keskittyä hetkeen ja luottaa. Omaa intuitiota on syytä kuunnella ja kunnioittaa omaa vaistoaan, elämässä ylipäätään. Olet opettanut minulle että omia puoliaan joutuu välillä pitämään kysin hampain ja on pakko jaksaa taistella vaikka tuntuu että helpompi olisi vain luovuttaa. Heikompia on autettava ja vääryyttä ei tarvitse niellä.

Minulle on ollut aina vaikeaa päästää irti ja todeta että olen tehnyt kaiken voitavani. Joskus olisi hyvä osata antaa vähän virrankin viedä.  Olet auttanut minua kasvamaan ihmisenä. Sinun ansioistasi äiti rakastaa isiä vielä enemmän kuin luulin että voisi olla edes koskaan mahdollista. Isi on meidän perheen tukipilari ja rakastaa sinua hurjasti. Taidat välillä aistia sen kun äiti on surullinen. Olet hiljaa ja kuulostelet. Joskus unohdan kuinka raskaat askeleet isillä on, kun olen niin syvällä omissa ajatuksissani. Olen kuitenkin alkanut oppia tuon kuulostelun jalon taidon myös itse, kiitos. 
Olet antanut meille niin uskomattoman paljon vaikkei olla vielä edes nähty toisiamme.  Isosisko rakastaa sinua myös. Sisko käy välillä sinua moikkaamassa masua taputellen ja potkaiset takaisin vastaukseksi. Teillä on taatusti jo se siskojen välinen yhteys ja side, se ei katkea koskaan vaikka olisitte kuinka kaukana toisistanne ettekä voisi käsitysten kulkea. Äidinrakkaus on epäilemättä voimakkain asia mitä maa päällään kantaa. Kun se on kerran syttynyt, sitä ei saa sammumaan. Sellaista myrskyä ei olekkaan ettei se liekki pysy voimissaan. Tuulista se saa vain voimaa kasvaakseen.

Jenni Vartiaisen sanoin,
"Minä sinua vaan,
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin, yksi pysyis kuitenkin,
minä sinua vaan.
Ja jos joskus syliin mustan maan,
mä sua joudun kantamaan,
niin minä sinua vaan."

Olet vaikuttanut lukuisiin ihmisiin ja perheisiin. Sinulla on ollut todella suuri elämäntehtävä josta moni voi vain haaveilla. Olet pieni tyttö isoissa saappaissa, hyvällä tavalla. Sinulla on iso tarina kerrottavanasi, toivottavasti olen osannut auttaa sinua kertomaan tarinaasi muille. Uskon että moni äiti ja isi on peitellyt oman lapsensa nukkumaan sinua ajatellen ja on kiittänyt elämää siitä että heille on suotu sellainen oma kallis aarre osaksi omaa elämää.

Olet ollut minun ja isin aarre nyt jo 30 viikkoa, kauemmin kuin uskalsimme toivoa. Olet osoittanut että olet sisukas pieni taistelijamme joka ei anna periksi. Mekään emme anna periksi vaan taistelemme kanssasi... Siihen saakka kun sinun sydämesi hiljenee ja meidän jatkavat matkaa.  Muistot eivät kuole koskaan eikä sinun tarinasi vanhene.
Toivon niin kovasti että saan sinut syliini ja vaihdamme katseet. Sinä näät äidin ja isin ja me sinut, rakas lapsemme. "Olet uneni kaunein ja suloisin".  Toivon että saan pitää sinua kädestä ja olla ihan hiljaa lähelläsi. Olla vaan. Nään silmäsi, kasvonpiirteesi ja tunnen pehmeän tukkasi sormieni välissä. Saan suukottaa pientä suutasi ja kertoa kuinka paljon " minä sinua vaan".