Mää en kestä. En kestä, en kestä, en kestä! Sain niin ihania kuvia pienistä karvapalleroista, ihan tippa tuli linssiin!

Kyseessä oli siis kuva muutamia päiviä sitten syntyneistä irlanninsusikoirista joiden maailmaan saapumista olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, yksi niistä on meidän tuleva pikku-herra! Ihanaa! Kennel White Fangiin syntyi neljä urosta ja neljä narttua 25.3-26.3 2015 kauniille Coco-mammalle. Kyseiseen kenneliin voit tutustua osoitteessa http://www.kennelwhitefang.com .

Itse rakastuin rotuun jo lapsena kun meillä kotona oli Pekko-irlis. Pekko oli maailman hellyyttävin, suurisydämisin ja leppoisin otus mitä maa päällään kantoi enkä ole vastaavaan törmännyt koskaan.

Pekko oli rauhallinen ja hyvä perhekoira ja vieraita kohtaan ystävällinen. Kun vieraat oli haisteltu niin Pekko yleensä lysähti omalle sohvalleen kuuntelemaan ihmisten höpötyksiä eikä sitä sen enempää vieraat kuitenkaan sinänsä  kiinnostaneet. Joskus Pekko saattoi lysähtää vieraan viereen sohvalle istumaan kuten ihmiset konsanaan, toisinaan jopa peruutti suoraan syliin. Tällöin kyseessä oli kyllä jo tutumpi vieras. Muistan ikuisesti Pekon isot, ruskeat silmät jotka katsoivat sydämeen saakka. Pekko tykkäsi kahlailla järvessä ja kuljeskella metsässä. MItä enemmän tuuli ja tuiversi niin sitä enemmän Pekko nautti. Ei sitä suotta puhuta "koiranilmasta"? Pekon olemus oli ylväs ja huomiota herättävä, onhan irliksen säkäkorkeus lähemmäs metrin luokkaa ja on korkeudeltaan suurin koirarotu.

Jos minun pitäisi kuvailla Pekkoa yhdellä sanalla se olisi: lauhkea. Olen elämäni aikana saanut tutustua monen rotuisiin koiriin mutta irlis on ehdottomasti se minun koirarotuni! Meidän Pekko eli 10 vuotiaaksi mikä on pitkä ikä irlikselle jonka keski-ikä on 6,5 vuotta. Pekko oli koko elämänsä terve, muutamaa korvatulehdusta ja harmitonta nestepattia kyynärpäässä lukuunottamatta. Lopulta Pekon sydän ei enää jaksanut.

Tässä kuvassa Coco-mamma viimeisillään:

Irlanninsusikoiran esihistoria ulottuu todennäköisesti jopa 5000 vuoden päähän. Ensimmäinen kirjoitettu tieto irliksistä on vuodelta 391 jKr. N. 500 vuoden aikana rotu on useaan kertaan ollut sukupuuton partaalla. Suomeen ekat irlikset tulivat 30-luvulla.

Nyt mietittään jätkälle sitten nimeä ja odotellaan malttamattomana kun päästään hänet näkemään livenä! Olin ajatellut "Ukko"-nimeä mutta Eetu ei lämmennyt ajatukselle. Nyt meillä on yksi nimi mietinnässä joka saattaa olla "se"! Nimiehdotus olisi Atlas, jotenkin ylväs ja komea nimi, sopisi mielestäni myös irliksen olemukseen ja kokoon. Mitäpä mieltä olette?

Jouduin luopumaan parin viime vuoden aikanakahdesta rakkaasta Shar peistä heidän ikänsä tuomien sairauksien vuoksi. Rakastin noita ruttukasoja yli kaiken ja koin heidän kanssaan paljon hyviä aikoja ja opin heiltä hurjasti mutta niin tulisieluisia koiria he molemmat olivat rotunsa puolesta etten enää harkinnut sitä rotua.Ihanaa saada taas koira perheeseen ja lenkkikaveri myös tuuleen ja tuiskeeseen!

Kertokaa ihmeessä myös omia kokemuksianne irliksistä ja laitelkaa kuvia! Toki kuulen myös mielelläni mitä toisia rotuja/sekarotuisia teillä on tai on ollut ja nään kuvia myös niistä karvatassuista <3